Pettymys on politiikan supervoima ja keskusta laskee sen varaan

Pääkirjoitus|Politiikka

1.12.202306:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Keskustan puoluetoimistolla torstai avautui tavanomaisen harmaana. Ylen puoluekannatusmittauksessa kannatus värähti tosin ylöspäin, mutta 11 prosentin maaginen raja jäi taas rikkomatta. Uusia ideoita kaivataan.

Viikonloppuna puheenjohtaja Annika Saarikko esitti keskustan puoluevaltuuskunnassa keskivoiman puolueiden yhteistyötä. Aivan uusi tämäkään ajatus ei toki ole.

Jo puolueen kiistelty kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen oli samalla asialla joitakin kymmeniä vuosia sitten. Myös vastaanotossa oli samoja piirteitä.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) muistutti oman puolueensa tarjonneen keskustalle usein yhteistyön kättä, mutta tuloksetta (MT 25.11).

Viestinä oli, että keskustan kannattaisi muistaa yhteistyön mahdollisuus myös silloin, kun puolue itse ei ole hätää kärsimässä. Samoilla linjoilla oli Liike Nytin Harry Harkimo.

Sen sijaan vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta oli yllättävänkin kiinnostunut Saarikon ajatuksesta muistaen puolueiden välisen jännitteen viime hallituksessa.

Kovin paljon Saarikko ei itsekään idealtaan odottanut. Sen verran vaikeaa yhteistyö aina on tavalliseen työhön verrattuna, kuten vanhassa sanonnassa todetaan.

Maltillisen keskitien esiin nostaminen saattoi olla kovia kokeneen puheenjohtajan perimmäinen ajatus.

Mutta mitä tämä keskivoima voisi keskustan äänestäjille varsinaisesti tarjota?

Hallituksen nykyinen talouspolitiikka ilman hyvätuloisten veronalennusta lienee aika lähellä keskustan tavoitetta. Myös maakuntien aseman heikentämistä erityisesti sote-alueiden palveluja karsimalla keskusta vastustaa tiukasti.

Miten Saarikko ja hänen seuraajansa tämän paketoivat äänestäjille houkuttelevaksi paketiksi, voisi tietysti olla puolueen strategian mahdollinen kärki.

Yksin se tuskin riittää. Se tarvitsee tuekseen politiikan supervoimaa, äänestäjien pettymystä.

Keskustan sisäpiiri pelaa jo ainakin omasta mielestään tätä pitkää peliä. Seuraaviin vaaleihin on aikaa todennäköisesti yli kolme vuotta ja sitä ennen tapahtuu paljon.

Kun maaseudun sotepalvelut karkaavat asukkailta kymmenien kilometrien päähän, perussuomalaisten on yhä vaikeampi esiintyä maakunnallisena mahtina.

Kun Essayah ei onnistu kääntämään maataloutta uudelle nousu-uralle ja ruotsalainen kansanpuolue menettää lopunkin uskottavuudestaan perusuomalaista ihmisoikeuskäsitystä ajavassa oikeistohallituksessa, keskustalla on täysi työ välttää ylimielisyyttä muistellessaan vaalilupauksia.

Silti suurin oikeistohallituksen kannattajia koskeva pettymys on vasta sukeutumassa. Velkaantumisen taittamiseen sitoutunut pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ovat tavoitteensa kanssa yhä suuremmissa vaikeuksissa.

Silloin on keskustalla iskun paikka.

Silloin puolueella olisi myös oltava vastaus, mitä ongelmalle tehdään. Kannatuksen kasvu on laiha lohtu, jos maan talous romahtaa.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.