Päätöksistä on kannettava vastuu

Venäjä määräsi elokuussa 2014 EU:n asettamille pakotteille vastapakotteet, jotka lopettivat liha-, kala-, ja maitotuotteiden viennin EU:n alueelta Venäjälle. Suomalaiset maanviljelijät ja elintarviketeollisuus ovat joutuneet tämän pakotepolitiikan maksajiksi sekä suoraan että välillisesti.

Suora vaikutus tuntuu ruuan viennin romahtamisena Venäjälle. Välilliset vaikutukset tulevat ruuan tuonnin lisääntymisenä, koska pakotteet ovat sekoittaneet Euroopan ruokamarkkinat ja romahduttaneet tuottajahinnat. Vuonna 2013 Suomesta vietiin Venäjälle elintarvikkeita noin 430 miljoonalla eurolla. Viime vuonna viennin arvo oli 113 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat ovat alentuneet jopa 40 prosenttia.

Poliitikoilta on tullut myötätuntoa ja ymmärrystä talousvaikeuksiin ajautuneille viljelijöille, mutta korvauksia kauppapakotteiden aiheuttamista menetyksistä on tullut sen sijaan nihkeästi. Suomalaisten viljelijöiden menestykset ovat noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Maksetut ja luvatut korvaukset kattavat menestyksistä vain murto-osan.

Tuore ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) sanoo ymmärtävänsä maatalouden ahdingon. Tukitoimissa tehdään hänen mukaansa se, mitä vähillä resursseilla pystytään. Mykkänen muistuttaa kuitenkin, että historiassa on koettu Venäjän kaupan romahtamisia muillakin aloilla. Hänen mielestään ei voida lähteä siitä, että kun jokin ala kasvaa Venäjän varassa pitkään, niin muutoksen tullessa pysyvästi lähdetään korvaamaan menetyksiä. (MT 1.8.)

Ei voi myöskään lähteä siitä, että yksi väestöryhmä vastaa kauppasodan kustannuksista.

Mykkänen unohtaa, ettei kyse ole normaalista markkinoiden heilumisesta, vaan ruuan viennin romahtaminen Venäjälle johtuu poliittisista päätöksistä. Kun EU asetti Ukrainan kriisistä johtuen Venäjä-pakotteet, oli selvä, että Venäjä asettaa vastapakotteita.

Lääkkeeksi kriisiin Mykkänen esittää vientimarkkinoiden etsimistä muualta. Hän aikoo ulkomaankauppaministerinä tarttua vientimarkkinoiden ovien avaamiseen niin elintarviketeollisuudelle kuin muillekin aloille.

On hyvä, että tuore ministeri lupaa laittaa itsensä likoon. Mitään uutta siinä ei kuitenkaan ole, koska samoin ovat toimineet ja toimivat muutkin ministerit. Esimerkiksi Mykkäsen edeltäjä Lenita Toivakka (kok.) teki vienninedistämismatkoja. Myös elintarviketeollisuus on etsinyt aktiivisesti uusia vientimarkkinoita.

Uusien markkinoiden etsiminen ei ole helppoa, koska samalla asialla ovat muutkin. Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtaja Heikki Juutinen muistuttaa, että uusien vientimarkkinoiden etsiminen vaatii vuosien pohjustuksen. Vaikka teollisuuden yhteisestä Food From Finland -vientiohjelmasta on ollut hyötyä, Venäjä-pakotteiden tuomia ongelmia maito- ja lihasektorille se ei kuitenkaan ole pystynyt ratkaisemaan. (HS 2.8.)

Haitoista huolimatta Mykkänen ei ole valmis luopumaan pakotteista. Hän on huolissaan joidenkin keskustalaisten poliitikkojen esityksestä, että EU:n pitäisi irrottautua pakotteista. Mykkänen ei usko EU:n ryhtyvän purkamaan pakotteita ennen kuin tilanne Ukrainassa saadaan vakautettua.

Pakotepolitiikasta on päätetty EU:ssa yksimielisesti, mutta pakotteista aiheutuvat laskut lankeavat edelleen yksin viljelijöiden maksettaviksi. Kohtuuden nimissä viljelijät voivat perustellusti odottaa, että yhteisistä päätöksistä myös vastuu kannetaan yhteisesti.

Viimeaikaisten kokemusten perusteella EU:lta on kuitenkin turha odottaa yhteisvastuullisuutta. Syksy lisätalousarviosta päätettäessä selviää, haluavatko kotimaiset päättäjät kantaa pakotepäätöksistä vastuunsa.