Perussuomalaisten kaveriksi ajautunut RKP etsii uutta tietä, mutta pelkkä kieli ei enää riitä

Anders Adlercreutz lähtee ennakkosuosikkina RKP:n puheenjohtajakisaan. Hän on pääkaupunkiseudun liberaalin arvoyhteisön suosikki, mutta sen sijaan maaseudun elinkeinoja koskevat painotukset eivät oikein avaudu. Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Politiikka ja talous

6.6.202413:00

Pääkirjoitus

Jouni Kemppainen

Tulevan sunnuntain EU-vaalien tuloksella on monia yllättäviä seurauksia. Kiinnostavaa on muun muassa, miten käy Ruotsalaiselle kansanpuolueelle, jonka voimat ovat pitkään riittäneet yhteen europarlamentaarikon paikkaan.

Nyt eivät välttämättä riitä.

Väistyvän puheenjohtajan Anna-Maja Henrikssonin johdolla puolueen linjasta säihke on vähä vähältä hiipunut ja osallistuminen perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen on ollut RKP:lle pelkkää nöyryytystä.

Kun uhittelu hallituksesta lähtemisellä ei rasismikohujen ja RKP:lle vastenmielisten maahanmuuttokriittisten linjausten jälkeen ei ole johtanut mihinkään, moni kysyy aivan aiheellisesti, mitä RKP tässä hallituksessa tekee?

Suomenkielisten äänestäjien houkuttelu on samalla vaikeutunut entisestään. Lisäksi puolueen menettely yöpäivystyksen säilyttämiseksi ruotsinkielisillä sote-alueilla muun maan säästäessä antoi puolueesta omituisen kuvan.

Tosin monien mielestä vaikutelma on oikea. Kielen puolustaminen tulee ennen kaikkea muuta.

Silti RKP:lla on ollut sivistysliberaalina puolueena paljon annettavaa suomalaisessa politiikassa.

Aivan pelkkä pönkkäpuolue se ei ole ollut, vaikka erilaisissa hallituskokoonpanossa tätä roolia sille sovitetaan.

Myös maaseudulla RKP:lla on perinteisesti ollut vahvaa kannatusta. Tosin viime hallituskaudella tämä oli epäselvää.

Erityisesti keskustassa ihmeteltiin monesti, kenen riveissä RKP seisoo, kun maa- ja metsätaloutta koskevia kiistoja käytiin vihervasemmiston kanssa.

Samaa kannattaa kysyä edelleen, kun puolue runsaan viikon kuluttua valitsee uuden puheenjohtajan.

Ennakkosuosikkina kisaan lähtevä Eurooppa-ministeri Anders Adlercreutz on leimallisesti pääkaupunkiseudun liberaalin arvoyhteisön suosikki, jonka maaseudun elinkeinoja koskevat painotukset eivät oikein avaudu.

Haastajana kisaan lähtevä kansanedustaja Otto Andersson on osallistunut myös maaseutupaneeleihin ja häneltä riittänee ymmärrystä jopa puolueen turkistarhaajille.

Andersson hakee kannatusta itäisen Uudenmaan lisäksi Pohjanmaalta, jossa puolueella on vahva maataloussiipi.

Myös kolmantena kisaan lähtevä inkoolainen puolueen varapuheenjohtaja Henrik Wickström on kiinnostava tulevaisuuden lupaus, jonka linjaukset kiinnostavat myös maaseudulla asuvia ruotsinkielisiä.

Pitkästä aikaa RKP on uuden linjanvalinnan edessä. Ruotsin kielen asema heikkenee jatkuvasti hiljalleen.

Sen suosio suomenkielisten koulujen oppiaineena vähenee, kun sekä opiskelijat että heidän vanhempansa joutuvat pohtimaan, mitä aineita yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa tarvitsevat.

Silti ruotsinkielisten palvelut erityisesti ydinalueilla on turvattava. Tässä on puolueelle varmasti tehtävää, kun valtion taloudelliset resurssit heikkenevät.

Muutakin tarvittaisiin. Puolustaako RKP tulevaisuudessakin kotimaista maa- ja metsätaloutta ja hajautettua yhteiskuntarakennetta vai ei?

Tällä hetkellä tämä ei ole selvää.

Kolumnin kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.