Hankaluuksiin rajalla pitää tottua – Venäjä ei kykene horjuttamaan Suomea

Kuva: Timo Filpus

Suomen ja Venäjän välinen maaraja sulkeutui torstaina historiallisesti talvisodan alkamisen 84-vuotispäivänä. Petteri Orpon (kok.) hallitus teki päätöksen viimeisenä auki olleen Raja-Joosepin raja-aseman sulkemisesta ripeästi. Ensimmäisten merkkien perusteella hallituksen päättäväinen toiminta puree Venäjän masinoimaan turvapaikanhakijoiden virtaan. Viimeisenä päivänä Raja-Jooseppiin ei tullut yhtäkään turvapaikanhakijaa. Venäläisten mediatietojen mukaan siirtolaisia oltaisiin myös mahdollisesti siirtämästä Suomen läheisyydestä muille alueille.

On mahdotonta sanoa, mihin Venäjä tarkalleen ottaen pyrki hybridioperaatiollaan ja miten se tulee jatkossa toimimaan. On mahdollista, että rajojen auetessa sama ralli alkaa uudestaan. Venäjä kuitenkin tietää, että vastaus on Suomen puolelta nopea, eikä siirtolaisvirtoja ole helppo käännyttää hetkessä eri suuntiin. Puolan ja Valko-Venäjän rajoilla on nähty jo vuosien ajan siirtolaisten yrityksiä pyrkiä maarajan yli. Puola on vastannut virtaan kovin keinoin, mikä on johtanut myös hengenmenetyksiin rajalla.

Suomen ja Venäjän välinen raja on tunnetusti pitkä mutta myös karu ympäristö (MT 29.11.). Aluetta tuntemattomien ihmisten on hyvin vaikea liikkua raja-alueella. Toistaiseksi tehokas este tulijoille on myös Suomen talvi. Voi olla, että kesällä Suomen rajoja testataan uudemman kerran. Toistaiseksi näyttää siltä, että Venäjä toteuttaa operaatioitaan turvallisuusviranomaisten ja rikollisten epämääräisenä yhteistyönä. Uhkakuva olisi aivan toinen, jos esimerkiksi Venäjän asevoimat osallistuisi aktiivisesti ihmisten kuljettamiseen ja raja-esteiden purkamiseen. Tällaiseen avoimen sotilaalliseen operaatioon Venäjä tuskin kuitenkaan Nato-maata vastaan lähtee.

Hallituksen rajapäätökset syntyivät lopulta laajalla yksimielisyydellä, vaikka normaalia poliittista kiistelyä prosessiin liittyikin. Punninta ihmisoikeuksien ja kansainvälisen turvallisuuden välillä on asia, joka luonnollisesti herättää paljon erilaisia intohimoja. Laillisuusvalvojan arvostelu hallituspuolueiden piiristä ei kerää tyylipisteitä, mutta ei myöskään uhkaa suomalaisen oikeusvaltion perusteita. Joidenkin mielestä keskinäinen riitely oli osoitus Venäjä onnistuneesta hybridivaikuttamisesta, mutta kyllä suomalaiset osaavat riidellä ihan ilman Venäjän vaikutustakin. Joka tapauksessa suomalainen demokratia toimii kuten pitääkin ja päätöksiä saadaan aikaan.

Nykyisessä tilanteessa on luonnollista, että kaikki mitä Venäjä tekee, saa ison mediahuomion Suomessa. Jatkuva puhe hybridivaikuttamisesta luo kuitenkin liioiteltua mielikuvaa Venäjän vaikutusvallasta. Suomettumisen vuosina Neuvostoliiton vaikutusvalta Suomessa perustui pitkälti siihen, että ulkopolitiikka alkoi ohjata sisäpolitiikkaa niin, että vain tietynlaiset mielipiteet olivat sallittuja. Samaan ei pidä sortua tällä kertaa vaan muistaa, että poliittinen kiistely ja erilaiset mielipiteet kuuluvat demokrattiseen yhteiskuntaan.

Sota-ajan kokeneet ihmiset tietävät, että hybridisodalla ja tavanomaisella sodalla on iso ero. Tavanomaisen sodan uhkaa ei itärajalla tällä hetkellä ole. Hybridiuhat toimivat vain, jos me pelkäämme niitä. Venäjän toimiin kannattaa suhtautua maltilla, ja muistaa että ne ovat vain yksi riesa koronan, ilmastonmuutoksen ja monen muun asian joukossa. Suomella on kyvyt tunnistaa ja torjua kaikki Venäjän luomat todelliset uhat.