Kuuset kotimaasta

Kaupungistuneessa Suomessa enää pieni vähemmistö kansalaisista voi hakea joulukuusen omasta metsästään. Suurin osa joulukuusista hankitaan kaupasta tai toreille ilmestyviltä kuusikauppiailta.

Joulupuukaupassa on kyse kymmenien miljoonien eurojen bisneksestä. Summa tosin jakautuu pienten toimijoiden kesken siten, että kuusiviljelmästä ei taida syntyä yhdellekään kasvattajalle täyttä toimeentuloa.

Joulukuusten kauppa kasvaa kuitenkin vuosi vuodelta. Kotimaiset joulupuut viedään kasvattajilta käsistä, ja yhdeksän kymmenestä myytävästä joulukuusesta on alkuperältään kotimainen (MT 9.11.).

Kuusikauppa on kärjistetty esimerkki sesonkiin perustuvasta kaupasta – tili tehdään kerran vuodessa. Silti se on myös hyvä esimerkki maaseudulle sopivasta erikoistuotannosta, jonka kaltaisia Suomessa tarvittaisiin enemmänkin.

Kerran vuodessa tehtävään tiliin liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta. Sesongit houkuttelevat aina myös markkinahäiriköitä.

Joulukuusikaupassa häirikkö on viime vuosina tullut tutulta suunnalta. Kuten joulukinkuista myös -kuusista on Tanskassa ylituotantoa, ja ylijäämäerät kipataan polkuhintaan naapurimaihin pois omia markkinoita sotkemasta.

Kotimaisten kuusten hintaa ja myyntimääriä ovat varsinkin pääkaupunkiseudulla rokottaneet tanskalaiset tuontikuuset, joita yleensä ulkomaiset kauppaketjut ovat jakaneet asiakkailleen kylkiäisinä tai selvästi alle tuotantokustannusten.

Se mitä yli jää, työnnetään polttolaitoksiin tai kaatopaikalle. Tällainen kauppa ei ehkä ole lainvastaista, mutta ei se ole tervettäkään.

Onneksi suurimmalla osalla suomalaisista kotimaisuus painaa myös joulupuun valinnassa.