Ostovoiman hiipuminen lisää myös luomun ahdinkoa

Luomuruuan tuottaminen on vaikeutunut Suomen lisäksi myös muualla Euroopassa. Kuva: Pekka Fali

Elintarvikkeiden kuluttaja­hinnat nousivat viime vuonna keskimäärin 10,5 prosenttia edellisvuodesta. Tänä vuonna nousu on ollut hitaampaa, mutta Luonnonvarakeskus arvioi, että keskimääräin ruuan hinta on tänä vuonna noin kahdeksan prosenttia viime vuotta kalliimpaa. Jos arviot pitävät paikkansa, ruoka maksaa ensi vuonna keskimäärin 18 prosenttia enemmän kuin vuonna 2021.

Vaikka ruuan hintojen kovasta noususta puhutaan paljon, ruuan suhteellinen osuus kotitalouksien kulutusmenoista ei ole Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Sari Forsman-Huggin mukaan kuitenkaan kasvanut. Viime vuonna ruuan osuus kotitalouksien kulutusmenoista oli ennakkotiedon mukaan 12,0 prosenttia, kun vastaava luku vuonna 2021 oli 12,2 prosenttia. Ruuan suhteellinen osuus kulutusmenoista jopa pieni. (PTT 30.6.)

Siihen, miksi ruokaan käytetty rahamäärä ei noussut enemmän, on vaikuttanut Forsman-Huggin mukaan se, että koti­talouksissa on sopeutettu kulutuksen määrää ja rakennetta: on ostettu vähemmän ja siirrytty edullisempiin tuotteisiin.

Koska kuluttajat suosivat halvempia tuotteita, lisää se paineita tuottajahintoja ja brädituotteita, kuten esimerkiksi luomuruokaa kohtaan. Halu maksaa luomuruuasta tavanomaisesti tuotettua ruokaa enemmän hiipuu entisestään hintojen noustessa. Vaikeissa oloissa mitataan, millaisen arvon kuluttajat luomutuotannolle antavat.

Euroopan unionin ja myös Suomen tavoitteena on, että vuonna 2030 neljännes EU:n peltoalasta olisi luomutuotannossa. Viime vuonna Suomen peltoalasta noin 15 prosenttia on luomutuotannossa, mutta luomualan lisääntymisen sijaan sen on supistumassa. Luomuliiton arvion mukaan luomuviljelyn pinta-ala supistuu tänä vuonna kymmenen prosenttia.

Kysymys ei ole vain luomutuotteiden hinnasta ja vähentyneestä kysynnästä. Luomuliiton puheenjohtajan Janne Rauhansuun mukaan luomutuotannon pinta-alan vähentymiseen ovat syynä tuki­ehtojen tiukennukset ja byrokratia. Myös elintarviketeollisuuden heikko kiinnostus luomua kohtaan ja kaupan hinnoittelu­politiikka vähentävät haluja luomuviljelyyn. (MT 12.5.)

Myös valtiovallan halu edistää luomutuotantoa näyttää ainakin hallitusohjelman perusteella hiipuneen. Luomuliiton toimin­nanjohtaja Sanna Rännäri on pettynyt, ettei luomutuotantoa mainita pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmassa kertaakaan. Edellisen hallituksen ohjelmassa luomus mainittiin seitsemän kertaa. (MT 20.6.)

Luomuruuan tuotanto ja markkinat ovat murroksessa myös muualla Euroopassa. Tässä lehdessä olevassa uutisessa kerrotaan saksalaisten luomumarkettien liikevaihdon laskeneen viime vuonna 18 prosenttia. Ranskassa luomumarkkina kääntyi kutistuvalle uralle jo vuonna 2021 ja laskukierre näyttää inflaation seurauksena kiihtyvän. Itävallassa 1 450 luomutilaa siirtyi viime vuonna tavanomaiseen tuotantoon. (s. 4.)

Luomua ostetaan edelleen, mutta suurista halpahalliketjuista. Saksalaisten halpahalliketjujen luomuliikevaihto kasvoi 11 prosenttia. Ne myyvät luomua omilla merkeillään. Alennukset otetaan elin­tarviketeollisuuden ja tuottajien katteista. Halpahallit maksavat elintarviketeollisuudelle ja meijereille selvästi huonompia hintoja kuin erikoisliikkeet.

Nykymenolla tavoite luomualan kasvattamisesta ei onnistu, koska se ei ole tuottajalle kannattavaa. Sekä tavanomaisella, että luomutuotannolla ongelmat ovat samankaltaisia. Vaatimukset kasvavat, mutta tulot eivät. Jos suunta ei muutu, EU:lla tulee olemaan kova työ oman ruokaturvan takaamisessa.