Kimurantiksi meni

Maatalouden uuden ympäristöohjelman valmistelu tuottaa viljelijöille päänvaivaa viimemetreille saakka. Kevään kylvöjä pitäisi jo suunnitella, mutta ohjelman ehtoja viilataan hallinnossa ainakin maaliskuun alkuun.

Ehdoissa onkin viilattavaa. Monelle kotieläintilalle järjestelmän tiukat fosforirajat tuottavat ongelmia siinä määrin, että ne harkitsevat koko ympäristökorvauksesta luopumista (MT 11.2.).

Jälleen kerran näyttää, että säädöksiä valmisteleva virkakoneisto ei ymmärrä säädösten vaikutusta käytäntöön. Jos pellon fosforiarvo rajaa levitettävän lannan tai lietteen muutamaan kuutioon hehtaarilla, on levitys sekä teknisesti että taloudellisesti mahdotonta.

Ongelma ei koske vain kotieläintiloja. Pienillä lantamäärillä motiivi katoaa myös lantaa vastaanottavilta tiloilta.

Lannan levitykseen vaadittava peltoala pahimmillaan moninkertaistuu uusien pykälien ansiosta. Kustannukset kasvavat ja hyöty jää olemattomaksi. Näissä tapauksissa todennäköinen ratkaisu on tuista ja sitoumuksista luopuminen.

Tilanne on kimurantti sekä maatilojen että ympäristön kannalta. Ympäristöohjelmasta luopuminen voi olla maatilalle pienempi paha. Samalla politiikan ylevät ympäristötavoitteet ottavat taka-askelia.

Ympäristötuesta luopumalla tila vapautuu fosforirajoista. Yllätys voi olla, että monet muut rajoitteet sekä kirjanpito- ja raportointivelvoitteet on lainsäädännöllä ulotettu myös ympäristöohjelman ulkopuolelle.

MT yritti selvittää maatalousministeriöstä ja Maaseutuvirastosta, mikä muuttuu, jos tila hylkää ympäristöohjelman. Vastaus oli, ettei hallinto ole ehtinyt paneutua asiaan.

Ei ole ehtinyt paneutua? Tällaista vaihtoehtoa ei hallinnon viljelijälle lähettämistä lomakkeista löydy.