Alkutuotannon kannattavuus on huoltovarmuuden perusta

Kuva: Timo Filpus

Maailman turvallisuus­tilanne on kahden viime vuoden aikana heikentynyt nopeasti. Jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan koronapandemia järkytti turvallisuudentunnetta koko maailmassa. Syksyllä turval­lisuustilannetta heikensivät entisestään Lähi-idän tapahtumat.

Koronan iskiessä myös huoli huoltovarmuudesta nousi vahvasti esiin. Muun muassa maskeihin ja niiden riittävyyteen liittyneet ongelmat osoittivat, että varautuminen oli niin sanottuina hyvinä aikoina jäänyt ainakin osin unohduksiin. Viime vuosien kriisit ovat kuitenkin osoittaneet, että Suomi on ollut moneen muuhun maahan verrattuna varautumisen suurvalta.

Varautumisesta kertoo muun muassa se, että Huoltovarmuuskeskuksen vanhemman varautumisasiantuntijan Juha Mantilan mielestä huoltovarmuus ei ole horjunut viime vuosien aikana. Hänen mukaansa esimerkiksi markkinoilla ja ruokaketjussa on myös sopeuduttu Venäjän hyökkäyksen vaikutuksiin. Tämä näkyy siinä, että hinnat ovat laskeneet ja maatalouden tuotanto­panoksia on saatavilla. (MT 22.11.)

Mantilan mielestä ruokaketjumme sietää kaksikin huonoa vuotta, vaikka ikäviä yllätyksiä ei kaivata lisää. Siihen on hänen mukaansa varauduttu, koska elintarvike­teollisuus katsoo toiminnassaan yli satokausien. Maataloudessa katsotaan ylisuku­polvisesti, mutta kestääkö alkutuotanto lisää katovuosia?

Tämän vuoden kasvukausi oli maatalouden kannalta huono. Alkukesän kuivuus ja korjuuajan sateet aiheuttivat sen, että sato jäi määrällisesti ja laadullisesti heikoksi. Tuotannon kannattavuutta heikensi entisestään se, että satoon käytetyt tuotanto­panokset olivat ennätyksellisen kalliit.

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi viime viikolla, että maatalouden kannattavuus heikkeni tänä vuonna selvästi viime vuoteen verrattuna (MT 15.11.). Luken ennusteen mukaan maatilojen keskimääräinen yrittäjätulo putoaa viime vuoteen verrattuna kolmanneksen. Tulotason laskuun vaikuttaa heikon sadon lisäksi muun muassa Mantilankin mainitsema hintojen lasku.

Ruokaketjun kesken jaettava rahamäärä on maatalousekonomisti Kyösti Arovuoren mukaan yleensä kasvanut erittäin hitaasti. Pari viime vuotta on ollut poikkeus, koska kustannus- ja hintamuutokset ovat olleet suuria. Ruuan kuluttajahinta on noussut kahdessa vuodessa noin 20 prosenttia.

Myös maatalous on saanut ruokaketjuun tulleesta lisärahasta osansa. Arovuori muistuttaa, ettei rahavirtalaskelma kuitenkaan kerro mitään kannattavuudesta, koska laskelmassa ei oteta huomioon maatalouden tuotantokustannusten nousua. Rahavirran eli liikevaihdon kasvu ei näy viivan alla, jos tuotantopanosten hinnat karkaavat edellä.

Kotimaisen ruuantuotannon ja ruokaturvan kannalta on huolestuttavaa, että Pellervon taloustutkimuksen, Luonnon­varakeskuksen ja REINU econin tutkimushankkeen mukaan ruuan kotimaisuuden merkitys on erityisesti nuorten joukossa hiipumassa.

Vain vajaa kolmannes Kantar TNS Agrin tekemään kyselyyn vastanneista 18–34-vuotiaista piti kotimaisuutta ostopäätökseen vaikuttavana tekijänä. Kaikista kyselyyn vastanneista 72 prosenttia nosti hinnan keskeiseksi ostopäätökseen vaikuttavaksi tekijäksi.

Hinnan merkityksen korostuminen on huomatta myös kaupassa. MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Eerikki Viljanen varoitti MTK:n valtuuskunnan kokouksessa keskiviikkona, että elintarvikekaupassa viritellään uutta halpuutuksen aaltoa.

Huoltovarmuuskeskuksen Mantilan mukaan heikon kannattavuuden takia kriisien kestävyys on maataloudelle haaste. Se ei ole kuitenkaan yksin maatalouden haaste, vaan todellinen uhka koko ruokaketjulle, ruuan omavaraisuudelle ja huoltovarmuudelle. Koskaan ei tiedä, mitä maailmalla tapahtuu.