Kauppasota mittaa EU:n toimintakyvyn

EU:ssa mietitään parhaillaan, kuinka Venäjän kaupalle asetettujen pakotteiden ja vastapakotteiden aiheuttamia häiriöitä yhteismarkkinoilla parhaiten hoidettaisiin. Häiriöitä on, koska molemmat osapuolet niitä toisilleen tietoisesti tavoittelevat.

Mikäli pakotekierre syvenee, voidaan pian puhua kauppasodasta Venäjän ja länsimaiden välillä. Niin kauan on tietysti hyvä, kun poliittista ratkaisua haetaan lähettelemällä vain kieltoja ja rajoituksia.

Vaikka Suomessakin päällimmäisenä ovat nyt Venäjän tuontikiellon aiheuttamat ruoka-alan ongelmat, kannattaa koko ajan muistaa myös pakotekierteen taustat. Venäjä rikkoi kansainvälistä lakia ottamalla haltuunsa toisen itsenäisen maan, Ukrainan alueita.

Krimin valtaamisen jälkeen Venäjän poliittinen ja myös ilmeisen sotilaallinen operaatio jatkuu edelleen itäisessä Ukrainassa. Tätä länsimaat – Suomi mukaan luettuna – eivät voi hyväksyä.

Suomen tulee luonnollisesti hoitaa Venäjä-suhdettaan myös suoraan, kuten tänään maittemme presidenttien tavatessa Sotshissa. Kyse voi samalla olla myös välittäjänä toimimisesta.

Pakotekysymyksissä Suomi on kuitenkin osa EU:ta ja noudattaa EU:ssa päätettyä pakotelinjaa. EU:n Venäjä-politiikasta ei päätetä Suomen ja Venäjän välillä. Ainoa paikka, jossa Suomi voi asiaan vaikuttaa, on Bryssel.

Pakotteet ovat myös EU:ssa poliittinen kysymys. Tämä näkyi selvästi ensivaiheen pakotepäätöksissä.

EU ja Yhdysvallat rajoittivat ensin Venäjän presidentti Vladimir Putinia lähellä olevien rahamiesten liikkumista, hieman myöhemmin myös rahan liikkumista ja venäläispankkien toimintaa.

Ranskalle tärkeää sotatarvikevientiä Venäjälle ei kuitenkaan pysäytetty, eikä myöskään Saksan energiansaantia haluttu vaarantaa. Suomelle tärkeää oli, ettei EU:n rajaohjelmia Venäjän kanssa jäädytetty, vaikka aluksi tällaista aiottiinkin.

Samalla kun EU pyrkii edistämään Ukrainan kriisin ratkaisua, se joutuu pakoteasioissa tekemään myös sisäpolitiikkaa. Se on foorumi, missä myös Suomen hallituksen on jämäkästi oltava mukana.

Kaupan pakotteet kohtelevat eri jäsenmaita hyvin eri tavoilla. Venäjällä on omilla toimillaan ilmeisenä tavoitteena myös hajottaa EU-maiden rintamaa.

Taloushaasteiden lisäksi Venäjä-politiikka ja siinä onnistuminen mittaavat EU:n kykyjä ulkopoliittisena toimijana.

Ukrainan kriisi kärjistyy unionin kannalta huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Barroson komissio muuttui eurovaalien jälkeen ”toimitusministeristöksi”. Uusi komissio aloittaa vasta syksyllä.

Maailman suurinta taloutta on usein syytetty poliittiseksi kääpiöksi. EU ja sen jäsenmaiden päämiehet joutuvat nyt todistamaan syytöksen oikeaksi tai vääräksi.

Pitääkseen unionin yhtenäisenä, EU-päättäjillä ei ole varaa kohdella jäsenmaita pakotepolitiikassa eriarvoisesti. Jos poliittiset päätökset tehdään porukalla, pitää myös niiden seuraukset kantaa yhdessä.

Jäsenmaiden keskinäinen solidaarisuus ja taakanjako ovat nyt ratkaisevia. Jos tässä ei onnistuta, jo valmiiksi talousvaikeuksissa kamppaileva unioni on vaarassa kaatua.

Suomi kuuluu toistaiseksi pakotepolitiikan suurimpiin kärsijöihin. Suomen hallituksen tehtävä on nyt EU:ssa huolehtia, että emme jää paitsi yhteisömme tukea.

Etäiseksi ja elitistiseksi koetulta EU:lta on kaivattu näyttöjä sen tarpeellisuudesta tavallisille kansalaisille. Näyttöjen antamiselle olisi nyt oiva tilaisuus.