Luottamus metsäyhtiöihin sai kolauksen Hukkajoella

Suomussalmen Hukkajoen hakkuiden jälkeen metsäyhtiöt sitoutuivat 50 metrin suojavyöhykkeeseen raakkuvesistöjen rannoilla. Viranomaisten suositus on ollut 45 metsin suojavyöhyke. Kuva: Timo Heikkala

Elokuussa Stora Enson hakkuutyömaan yhteydessä tapahtunut raakkutuho vähensi erityisesti naismetsänomistajien luottamusta metsäyhtiöihin. Maaseudun Tulevaisuuden uusimman Metsätutka-kyselyn mukaan heistä yli puolet kertoi, että raakkutuho heikensi luottamusta. Kaikista vastaajista luottamustaan on menettänyt jonkin verran tai selvästi 26 prosenttia. (MT 30.9.)

Julkisuudessa ankaran arvostelun kohteeksi joutuneet metsäyhtiöt sitoutuivat 50 metrin suojakaistoihin molemmin puolin raakkujokia. Metsäyhtiöiden sitoutuminen ei tuonut suurta muutosta viranomaisten aikaisempiin suosituksiin.

Suosituksen mukaan raakkujokiin tulee jättää 45 metrin suojavyöhyke. Metsäteollisuus laittoi viranomaisten suosituksiin viisi metriä lisää. Koska kyseessä on virananomisten suositus ja metsäteollisuuden sitoutuminen eikä laki, niin maksajiksi joutuvat metsänomistajat.

Metsänomistajien lisäksi muita maksajia ei ole jonoksi asti, vaikka Maaseudun Tulevaisuuden Kantar Agrilla teettämään kyselyyn vastanneista puolet oli sitä mieltä, että on kohtuutonta jättää raakkujokien suojavyöhykkeiden kustannukset tavallisen metsänomistajan maksettavaksi. Vain viidennes vastaajista maksattaisi kustannukset metsänomistajalla.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) ei luvannut raakkujoille suojelukorvauksia. Hänen mukaansa raakku-alueiden suojavyöhykkeet jätetään suosituksiksi, eikä niitä kirjata lakiin. Jos näin toimitaan, siitä seuraa niin sanottu harmaa suojelu eli käytännössä metsä on suojeltu ilman suojelukorvausta.

Mykkäsen linjaus ei ole saanut kiitosta ympäristöjärjestöiltä eikä metsänomistajilta. Greenpeacen maajohtaja Touko Sipiläisen mukaan nyt pyritään luistelemaan vapaaehtoisuuden ja metsäyhtiöiden omien sitoumusten taakse (Yle 10.9.). Metsänomistajat syyttävät valtiovaltaa suojavyöhykkeiden sosialisoinnista.

Suojelukorvauksista on ristivetoa myös pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen sisällä. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) on Mykkäsen kanssa eri mieltä. Essayah muistutti MT:n kolumnissaan, että jos suojelu ei ole vapaaehtoista, siitä pitää maksaa maanomistajalle käypä korvaus. (MT 23.9.)

Essayahin mielestä yksittäisissä tapauksissa tietyn lajin suojelu voi vaatia suosituksia leveämpien suojavyöhykkeiden jättämistä. Silloin kyseessä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan enää vapaaehtoinen toimi, vaan suojelusta tulee tällöin maksaa käypä korvaus maanomistajalle ja asia käsitellä asianmukaisella tavalla, kuten mikä tahansa muukin suojeluasia.

Metsien harmaasta suojelusta metsänomistajille koituvat taloudelliset menestykset voivat nousta todella suuriksi. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajan Mikko Tiirolan mukaan 50 metrin suojakaistoilla harmaan suojelun pinta-ala nousee lähes 18 000 hehtaariin ja kysymys on noin 50 miljoonasta eurosta.

Ylen esimerkkilaskelmassa neliönmuotoisen kymmenen hehtaarin metsäpalstan halki virtaa raakkupuro. Suositellun mukaiset 45 metrin suojakaistat molemmin puolin puroa jättäisivät jopa 2,85 hehtaaria metsätalouden ulkopuolelle.

Maakuntakohtaiset erot metsänkasvussa ovat suuria, mutta esimerkiksi Päijät-Hämeessä tämä merkitsisi kymmenen hehtaarin palstalla 900 euron tulonmenetystä vuodessa ja Kainuussa menetys olisi noin 245 euroa. Jos tuotto alenee esimerkiksi 20 vuoden ajan, pitää menetys kertoa vuosien lukumäärällä. Jokainen voi kohdallaan miettiä, miten suhtautuisi menetykseen omalla kohdallaan.

Luonnonsuojelu on tärkeä asia, mutta se on myös kaikkien yhteinen asia. Metsäteollisuuden ei pidä maksattaa tekemiään virheitä eikä luonnonsuojelutoimenpiteitään metsänomistajilla.