Harkinnan paikka

Osakeyhtiöiden verokannan alentaminen tämän vuoden alusta suosii myös yhtiömuotoista maataloutta. Se saattaa lisätä kiinnostusta maatilojen yhtiöittämiseen. (MT 5.2.)

Tyypillinen yhtiöittäjä on hiljan investoinut ja sitä myötä velkaantunut tila, jolla nettovarallisuus on miinuksella ja tulot verotetaan kokonaan ansiotulona.

Yhtiö pystyy rahoittamaan myös erilaisia investointeja, kuten lisämaan hankintaa, helpommin kuin perusmaatila.

Yhtiöittämistä pidetään yleensä isojen tilojen asiana, mutta myös esimerkiksi sivutoimisesti hoidetun viljatilan yhtiöittämisestä voi olla etua.

Osakeyhtiö on toimiva ratkaisu muun muassa yhteisnavetoille, koska se selkeyttää omistusta ja hallintoa. Tosin osuuskuntakin on varteenotettava vaihtoehto yhteistoimintayksiköille, sillä osakkaaksi ryhtyminen ja siitä luopuminen onnistuvat osuuskunnassa osakeyhtiötä vaivattomammin.

Siikajokiset Jukka ja Sari Karhumaa yhtiöittivät maitotilansa verotussyistä elokuussa ja ovat tyytyväisiä päätökseensä. Heidän mielestään ratkaisu ei sinällään paranna kannattavuutta. Olennaista on kustannusten hallinta.

Kaikille yhtiömuotoinen maatalous ei sovi. Byrokratia lisääntyy entuudestaan, kun vaateet kirjanpidosta kasvavat. Yhtiöittäminen ei liioin ole järkevää, jos se ei tuo hyötyjä verotuksessa.

Osakeyhtiön perustaminen vaatii joka tapauksessa tarkkaa harkintaa. Peruutusvaihdetta tai paluuta vanhaan ei ole - ei ainakaan kohtuuhinnalla.