Kilpailukykyä tupo-sopimuksella

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajama yhteiskuntasopimus otti uuden alun maanantaina, kun työmarkkinakeskusjärjestöjen puheenjohtajat tapasivat pääministerin ja hallituksen keskeiset ministerit.

Keväällä Sipilän virittelemää sopimusta ei syntynyt, mutta silloin käydyt neuvottelut antavat uuteen yritykseen hyvän pohjan. Vaikka perustavoite on edelleen sama kuin keväällä, on prosessikaaviota muutettu.

Hallituksen tavoitteena on edelleen viiden prosentin parannus Suomen kilpailukykyyn. Prosessikaavion muutos tarkoittaa sitä, että hallitus jättää keinojen etsimisen kilpailukyvyn parantamiseksi perinteisille työmarkkinajärjestöille. Valmiin asialistan sijaan hallitus antoi työmarkkinakeskusjärjestöille askelmerkit, joiden mukaan prosessi etenee.

Vielä keväällä esimerkiksi Suomen Yrittäjät (SY) osallistui ensimmäisiin yhteiskuntasopimusta alustaviin neuvotteluihin. Nyt yrittäjäjärjestö on jätetty neuvottelujen ulkopuolelle. Ulkopuolelle on jäänyt tai jätetty etujärjestöistä myös muun muassa MTK ja Perheyritysten liitto.

Neuvottelujen aikana hallitus on luvannut, että myös Suomen Yrittäjiä kuullaan. Yrittäjien puheenjohtajan Jyrki Mäkysen mielestä yrittäjäkentän poisjättäminen on kuitenkin vakava puute. Mäkynen muistuttaa, että yli 60 prosenttia yritysten työpaikoista on pk-yrityksissä.

Yhteiskuntasopimusta lähtevät tavoittelemaan samat järjestöt kuin perinteisiä tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Mukana ovat EK, SAK, STTK, Akava ja Kuntatyönantajat. Laajan yhteiskuntasopimuksen sijaan nyt lähdetäänkin tavoittelemaan hyvin paljon perinteistä tupoa muistuttavaa kolmikantasopimusta.

Valtiovalta on omalta osaltaan lyönyt panoksensa pöytään. Jos riittävän hyvää sopimusta ei synny, tulee veronkiristyksiä ja leikkauksia puolitoista miljardia euroa. Sopimuksen syntyminen palkitaan miljardin euron veronkevennyksillä.

Perinteisillä työmarkkinajärjestöillä on kolme viikkoa aikaa sopia selvitysmieheksi kutsutun Juhani Saloniuksen johdolla, aloitetaanko varsinaiset neuvottelut ja mistä neuvotellaan.

Varsinaisille neuvotteluille on nyt varattu riittävästi aikaa. Valmista pitäisi olla vuoden 2017 tammikuussa. Maaliskuussa 2017 hallituksen on määrä arvioida neuvottelujen tuloksia.

Vaikka neuvotteluille on nyt varattu aikaa puolitoista vuotta, ei sopimuksen synty ole läheskään varmaa. On toki todennäköistä, että neuvottelujen asialistasta päästää sopuun ja varsinaiset neuvottelut käynnistyvät. Niistä tullee vaikeat erityisesti työntekijäjärjestöille.

Työnantajien EK:n pitää myös ottaa lusikka kauniiseen käteen, koska sanelemalla valmista ei tule. Jos vaatii muilta myönnytyksiä, paras keino niiden saamiseksi on esimerkin näyttäminen. Huonoja esimerkkejä ei tarvita yhtään lisää.

Vaikeuskerrointa lisää oleellisesti, ettei keskusjärjestöjen sopiminen riitä. Keskusjärjestöjen pitää saada myös jäsenliittonsa sopimuksen taakse. Pääministeri Esko Ahon (kesk.) hallituksen vuonna 1991 ajama yhteiskuntasopimusyritys kaatui joidenkin ammattiliittojen vastustukseen.

Neuvotteluissa tarvitaan joustoja ja vastuuta kaikilta osapuolilta. Vaikka neuvottelupöydän ympärillä olevat henkilöt edustavat omia jäseniään, on neuvottelijoilla omaa jäsenkuntaansa laajempi vastuu. Mahdolliset kiristykset, leikkaukset ja verohelpotukset koskettavat niitäkin suomalaisia, joiden edustajia neuvottelupöydissä ei ole.

Laajan yhteiskuntasovun syntymisen edellytyksenä on, että kaikki suomalaiset saadaan siihen mukaan.

Samaan aikaan kun työmarkkinajärjestöt käyvät omia neuvottelujaan, pitää hallituksen keksiä keinoja, miten kaikki muutkin voivat osallistua kansakunnan talouden pelastamiseen. Suurinta osaa suomalaisista ei voi pitää katsomossa.