Sipilän hallitukselta keppiä ja porkkanaa

Hallituksen keskeiset ministerit ovat pääministeri Juha Sipilä, ulkoministeri Timo Soini ja valtiovarainministeri Alexander Stubb. 

Pääministeriksi tänään nimitettävän, keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän kolmen puolueen hallitus esitteli keskiviikkona hallitusohjelmansa sekä ministeripestien jakaantumisen puolueiden kesken.

Sekä ohjelman laatiminen että ministerijako meni suunnilleen ennakkoon laaditun prosessikaavion mukaan. Suurin yllätys oli, että perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini valitsi valtiovarainministerin tehtävän sijaan ulkoministerin pestin. Entisestä pääministeristä kokoomuksen Alexander Stubbista tulee valtiovarainministeri.

Vaikka hallitusohjelmasta haluttiin tehdä strateginen, niin se sisältää myös yksityiskohtaisia päätöksiä. Leikkauksia on tulossa kaikille hallinnonaloille puolustuspolitiikkaa lukuun ottamatta. Välittömät säästöpäätökset ovat neljä miljardia euroa.

Leikkaukset ovat kipeitä ja ne kohdistuvat kaikkiin. Kokonaisveroastetta ei koroteta, mutta verotuksen painopistettä siirretään ansiotuloverotuksesta muihin veroihin. Samalla myös leikataan monia vähennyksiä.

Hallitusohjelma on viime vuosien budjetteihin verrattuna erilainen, koska nyt halutaan leikkausten ja veromuutosten lisäksi panostaa myös kasvun aikaansaamiseksi.

Hallitus lupaa muun muassa helpottaa pienituloisten verotusta, parantaa kotitalousvähennystä sekä keventää ja kehittää yritysten sukupolvenvaihdoksia. Myös autoverotusta kevennetään asteittain ja otetaan käyttöön yrittäjyysvähennys.

Hallituksen kärkihankkeiden vauhdittamiseksi ja väylien korjausvelan vähentämiseksi hallitukselta on tulossa 1,6 miljardin euron panostus vuoden 2018 loppuun mennessä.

Poikkeuksellisen hallitusohjelmasta tekee myös se, että siinä on jo päätettyjen säästöjen lisäksi myös ehdollisia menoleikkauksia ja veronkevennyksiä.

Hallitus patistaa työmarkkinajärjestöjä yhteiskuntasopimukseen. Ellei riittävän kattavaa sopimusta synny, hallitus leikkaa menoja nostaa veroja lisää yhteensä 1,5 miljardia euroa. Jos sopimus syntyy, niin lisäleikkauksista luovutaan ja verotusta kevennetään miljardi euroa.

Vaikka leikkaukset jakaantuvat kaikille, niin kipeimmin ne kohdistuisivat muun muassa lapsiperheisiin, työttömyysturvaan ja työeläkkeisiin.

Sipilä yritti saada aikaan yhteiskuntasopimusta jo ennen varsinaisia hallitusneuvotteluja. Sopimus kaatui liian kireään aikatauluun ja osin myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n joustamattomuuteen. Työntekijäjärjestöt tyrmäsivät EK:n esittämän työajan lisäämisen.

Hallituksen tavoitteena on, että kilpailukykyä parannetaan vähintään viidellä prosentilla ja kehitetään muutosturvaa ja siihen liittyvää koulutusta.

Työmarkkinajärjestöt joutuvat totisen paikan eteen, koska niiden pitää sopia asioista kovan ulkoisen paineen alla. On selvä, ettei kukaan halua ottaa syytä niskoilleen yhteisvaikutukseltaan kahden ja puolen miljardin euron arvoisen sopimuksen kaatamisesta.

Ei ole ihme, että joillakin tahoilla hallitusohjelman kirjausta pidetään kiristyksenä. Toisaalta työmarkkinajärjestöille tarjotaan historiallista vaikuttamisen mahdollisuutta.

Yhteiskuntasopimuksen liittäminen kiinteästi hallitusohjelmaan osoittaa, että se on keskeinen osa Sipilän hallituksen yrityksessä kääntää talous takaisin kasvuun. Sopimuksen kaatuminen olisi kova isku hallituksen tavoitteelle sekä työmarkkinajärjestöjen vaikutusmahdollisuuksille tulevaisuudessa.

Aikaisemmat yritykset yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi eivät ole onnistuneet. Helppoa se ei ole nytkään, mutta olisi erittäin tärkeää, että sopimus syntyisi aidosti neuvottelemalla.

Tulokseen pääseminen edellyttää tässäkin tapauksessa kepin lisäksi myös porkkanaa. Sanelupolitiikalla ja joustamattomuudella ratkaisua ei synny.