Suomalaisen ruuan tulevaisuus vaarassa

Poikkeuksellinen kesä on näkynyt muun muassa siinä, että puimureita näkyi Etelä-Suomen pelloilla jo keskellä heinäkuuta. Koko maan tasolla puinnit ovat edelleen alkuvaiheessaan.

Aikaisin alkaneet puinnit kertovat huonoista satonäkymistä. Kevätviljojen sato ja laatu ovat monin paikoin jääneet heikoiksi. Syysviljojen sato on paikoin erinomainen, mutta kylvöala jäi sateisen syksyn takia pieneksi. Paljon parjatut turvemaat ovat tänä kesänä kuitenkin osoittautuneet satopotentiaaliltaan hyviksi (MT 4.8.).

Luonnonvarakeskus ennusti heinäkuussa viljasadon jäävän kymmenyksen normaalia pienemmäksi. Arvio on kuitenkin kyseenalaistettu muun muassa Pro Agrian asiantuntijoiden toimesta (MT 28.7.). Samaa viestiä kertovat tuottajien lohduttomat havainnon omilta pelloiltaan.

Markkinataloudessa hinnat seuraavat kysyntää ja tarjontaa.

Ennakoitua heikomman sadon pitäisikin näkyä viljojen hinnoittelussa. Hintojen nousua ei kuitenkaan ole toistaiseksi nähty. Osaselitys voi olla ylivuotisten varastojen purkaminen. Tarjonnan supistumisen pitäisi kuitenkin näkyä markkinoilla. Tuontivilja ei tunnetusti ole suomalaista halvempaa.

Laahaavia tuottajahintojakin suurempi ongelma on tuotantopanosten hintojen nopea nousu. Talouden elpyminen koronasta näyttää synnyttävän talouteen laajaa inflaatiota. Öljyn, sähkön ja raaka-aineiden hinnat ovat nousseet rajusti. Sitäkin nopeampaa on ollut lannoitteiden hintojen nousu. Viljelijöiden täytyy nyt keskittyä kustannusten hillintään.

Siitäkin huolimatta tilanne uhkaa ajaa tuottajat kestämättömään tilanteeseen. Tulevan kauden päivä päivältä kallistuvia tuotantopanoksia pitäisi ostaa tilanteessa, jossa kassavirta uhkaa syksyllä heikentyä.

MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Eerikki Viljanen muistutti Ylen haastattelussa maanantaina tilanteen vakavuudesta.

Hänen mukaansa katovuodet ja heikot tuottajahinnat vaarantavat suomalaisen ruuan tulevaisuutta. Viljanen ihmetteli miten suomalaisen ruuan puhtaus ja korkea laatu ei juuri näy tuotteiden hinnoittelussa.

Tuottajahintojen mataluus on ikuisuuskysymys johon ei ole löytynyt ratkaisua vuosikausien yrityksistä huolimatta.

Vientiponnistuksilla on joidenkin tuotteiden kohdalla saatu hyviä tuloksia. Lainsäädännön mahdollistamia tuottajaorganisaatioita ei ole alalla vielä hyödynnetty riittävästi. Kotimaisen ruuan arvostuksen lisäämiseksi on tehty paljon ja tutkimusten mukaan se on myös vahvistunut.

Autoista tai farkuista puhuttaessa kaikille on selvää, että laadukas merkkituote maksaa moninkertaisesti halpatuotteeseen verrattuna. Moni kuluttaja myös maksaa mielellään brändituotteesta vaikka halvemmallakin pärjäisi. On arvoitus, miksi sama logiikka ei tunnu toimivan ruuassa.

Ruokavalinnoissa on kysymys paitsi omasta terveydestä myös eettisistä valinnoista. Ruokaa tuotetaan maailmassa ja Euroopan unionin sisälläkin hyvin erilaisilla tavoilla. Silti tuotteet ovat vierekkäin samassa kaupan hyllyssä.

Kauppa on tehnyt paljon kotimaisen ruuan näkyvyyden parantamiseksi, mutta tekemistä on vielä eri tuotantotapojen erittelyssä. Kuluttajilla on oikeus tietää esimerkiksi kuinka paljon antibiootteja tai halpatyövoimaa kunkin tuotteen tuotantoketjussa on käytetty tai mikä on tuotteen vaikutus metsäkatoon tai vesivarojen käyttöön. Kauppaketjuille tarkempi tuoteinformaatio voi myös tuoda uutta kilpailuetua

Viljasadon koko tiedetään vasta kun jyvät ovat laarissa. Jokainen meistä voi kuitenkin päivittäisillä valinnoillaan vaikuttaa siihen, että viljelijöiden kannattaa investoida myös tuleviin satoihin.

Ruokaa tuotetaan maailmassa hyvin erilaisilla tavoilla.