Karttakepillä käyttöä kotimaan taloudessa

Rakenteilla oleva hallitus joutuu totisen paikan eteen. Julkisen talouden remontoinnin lisäksi pitää kyetä löytämään keinot Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi.

Positiivista asiassa on, että sekä poliitikoilla että etujärjestöjen edustajilla on samansuuntainen näkemys uudistusten tarpeesta. Keinovalikoimassa sen sijaan on melkoisesti hajontaa.

Työmarkkinajärjestöjen yhteisen sävelen löytäminen osoittautui keskiviikkona mahdottomaksi. Tilanteen vakavuudesta huolimatta järjestöt eivät päässeet sopuun keskustan puheenjohtajan, hallitustunnustelija Juha Sipilän (kesk.) ajamasta yhteiskuntasopimuksesta. Järjestöt siirsivät vastuun hallitukselle, mutta samalla ne luopuivat myös päätösvallasta.

Koska sopimusta ei syntynyt, lähtee Sipilä rakentamaan hallitusohjelmaan valtiovarainministeriön laskemien säästöjen pohjalta. Hallituspohjasta riippumatta kyyti tulee olemaan kylmää.

Vaikka sopimusta ei hyvästä yrityksestä huolimatta syntynytkään, eivät neuvottelut olleet turhia – niillä pohjustettiin kesän työmarkkinaratkaisua. Toivottavasti työmarkkinajärjestöt pystyvät kesällä nyt nähtyä parempaan yhteistyöhön ja antamaan oman panoksensa ensi syksyn budjettiriiheen mennessä.

Taloustaantumaan on haettu syitä myös ulkopuolisista tekijöistä. On totta, että maailmantalouden kasvuvauhti hiipui vuoden 2008 jälkeen ja taantuma koetteli pahasti myös EU-maita. Viennistä riippuvaisena maana Suomi kärsi muiden talousongelmista.

Nämä selitykset eivät kuitenkaan enää päde, koska maailmantalous kasvaa ja muut EU-maat ovat pääsemässä mukaan. Suomi sen sijaan on pudonnut rattailta.

EU-komission tuoreen ennusteen mukaan Suomen talouskasvu on tänä vuonna EU-maiden toiseksi hitainta. Ensi vuonna Suomen talouskasvun ennakoidaan olevan koko EU:n heikointa.

Talouskasvun hitaus on johtamassa siihen, että Suomi rikkoo jo tänä vuonna selvästi EU:n budjettisääntöjä. Suomea uhkaa joutuminen komission erityistarkkailuun.

Merkkejä Suomen putoamisesta muiden EU-maiden talousrattailta on ollut jo pitkään. Näin siitä huolimatta, että Maailman talousfoorumi valitsi viime kesäkuussa Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi. Saksalaisen Bertelsmann Stiftung -säätiön selvityksen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvoi vuosina 1990–2011 teollisuusmaista eniten.

Miten on mahdollista, että näin menestynyt maa on pudonnut muiden vauhdista? Voi sanoa, että Suomella on takanaan loistava tulevaisuus.

Suomen putoaminen muiden EU-maiden kasvuvauhdista on osoitus siitä, kuinka mallioppilaasta voi tulla muutamassa vuodessa ongelmaoppilas.

Ei ole kuin vajaa neljä vuotta siitä, kun Suomesta opetettiin muun muassa Kreikalle, kuinka taloutta pitää hoitaa. Perussuomalaiset eivät isosta vaalivoitostaan huolimatta lähteneet neljä vuotta sitten hallitukseen, koska puolue vastusti jyrkästi Kreikan tukemista.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) esiintyi tiukkana opettajana EU:lta apua pyytäneitä maita kohtaan. SDP:n vaalilupauksen mukaisesti Suomi vaati Kreikalle annettuihin lainoihin vakuudet.

Muita opettaessa ja karttakeppiä heilutellessa unohtui, että saattaa se sauna palaa meilläkin.

Vaikka tuleva hallitus joutuu sopeuttamaan julkista taloutta reippaasti, pitää muistaa, ettei Suomi nouse menoja leikkaamalla eikä veroja kiristämällä. Näitä keinoja on jo kokeiltu.

Suomen nousun avain on kilpailukyvyn parantaminen. Kilpailukyky ei parane yksin hallituksen päätöksillä, vaan siihen tarvitaan jokaisen panosta. Kaikille pitäisi olla selvää, että nyt on tosi kyseessä.