Viljelijät tekevät arvokasta työtä

Viljelijöitä on vuosia syyllistetty liiallisesta ravinteiden käytöstä ja ympäristön saastuttamisesta. Arvostelijoiden mielestä lannan ravinteita ei osata käyttää oikein, vaan niiden sijaan pelloille levitetään ylen määrin väkilannoitteita. Ylimääräiset ravinteet valuvat vesitöihin ja pilaavat muun muassa Itämeren.

Vesistöjen pilaamisen lisäksi maa- ja metsätalouden synniksi on viime aikoina katsottu myös ilmastonmuutos. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan metsiä ei saa hakata, koska metsien hiilivarasto ja hiilensitomiskyky heikkenevät.

Ei ole mikään ihme, että syytökset ahdistavat viljelijöitä. Maaseudun Tulevaisuuden verkkokyselyn mukaan monissa tiedotusvälineissä julkaistut värittyneet kirjoitukset ovat viljelijöiden mielestä synkkää ja ahdistavaa luettavaa. Moni viljelijä kokee jäävänsä keskustelussa altavastaajaksi. (Kantri 14.3.)

MTK:n ympäristölakimies Minna Ojanperä sanoo olevansa syvästi huolissaan maatalouden ympäristöpolitiikassa käytettävästä retoriikasta. Viljelijöiden syyllistäminen ei ole vain joidenkin toimittajien "etuoikeus", vaan siihen osallistuu myös tutkijoita. Ojanperä pöyristyi, kun maataloustukien ja ympäristötoimien yhteyttä tutkinut tutkija viittasi viljelijöihin "kurittomina kakaroina".

Ruuantuotannon leimaaminen ympäristön kannalta haitalliseksi toiminnaksi on outoa. Luken tutkijan Riitta Savikon mielestä ruokaturva ja ruuantuotanto ovat ihmiskunnan kannalta kaikkein olennaisin asia. Savikon arvion mukaan ne lienevät hyvinvoiville ihmisille tällä hetkellä niin itsestään selviä asioita, ettei niitä huomata.

Julkisessa keskustelussa jää liian usein huomaamatta, mitä maataloudessa on ympäristöasioiden suhteen tehty. Esimerkiksi WWF:n maanantaina julkistaman selvityksen mukaan Suomen maatalous on onnistunut ehkäisemään Itämeren rehevöitymistä suunnitelmien mukaan.

Ravinteiden käyttöä on vähennetty vuosien aikana niin paljon, että se uhkaa jo laadukkaan sadon tuottamista. Viljavuuspalvelun mukaan esimerkiksi peltojen fosforitilanne on viime vuosin heikentynyt merkittävästi.

Maatalouden ympäristötuen seurantaryhmän jo vuonna 2010 julkistamien tulosten mukaan maatalouden fosforiylijäämä väheni kymmenessä vuodessa yli 60 prosenttia ja typen ylijäämä 36 prosenttia. Näiden tutkimustulosten jälkeen lannoiterajoja on edelleen kiristetty.

Naantalilaisen viljelijän Jaakko Tammelinin mielestä julkisuudessa on luotu mielikuva, että ravinteet ovat jätettä ja saastetta. Tammelin muistuttaa, että ravinteet ovat välttämättömiä tuotantopanoksia ja kaiken kasvun mahdollistajia.

Tammistakin julkisuudessa käytävä keskustelu maatalouden vaikutuksista ympäristöön harmittaa. Hän toivoo, että maatalouteen liittyvä keskustelu olisi arvostelun sijana kannustavaa. Keskustelussa pitäisi keskittyä ratkaisujen hakemiseen.

On ymmärrettävää, että ihmiset ovat huolissaan ympäristön tilasta. Tutkija Panu Pihkalan mielestä on tärkeää, että huolesta puhutaan. Pihkalan mukaan toisia syyttelemällä ei asiaa viedä eteenpäin, vaan pitää miettiä yhdessä, mitä itse kukin voi asialle tehdä.

Pihkala uskoo, että viljelijän työn arvostus kasvaa, koska tulevaisuudessa yhteiskunnassa tarvitaan paljon arvoja, taitoja ja asioita, jotka on perinteisesti liitetty maaseutuun. Tällaisia ovat muun muassa ympäristöstä huolehtiminen, lähiruoka ja ympäristön rakentaminen luontoa kunnioittaen.

Ruuan tuottamisen lisäksi viljelijöillä on tärkeä tehtävä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Metsät ja pellot ovat avainasemassa hiilen sitomisessa. Arvostelun ja syyllistämisen sijaan viljelijöitä pitää arvostaa ja kannustaa kaikkien kannalta elintärkeässä työssä.