Ruuan viennin lisääminen ei onnistu ilman alkutuotantoa

Esimerkiksi maitotuotteiden kysyntä on maailmalla kasvussa. Kiina on nyt suurin suomalaisten maitotuotteiden ostaja. 

Ruuan alhaiseen tuottajahintaan on etsitty ratkaisua muun muassa ruokaviennistä. Ponnisteluista ja erilaisista projekteista huolimatta vienti ei ole lähtenyt merkittävään kasvuun.

Reijo Karhisen johtama Yhteinen ruokapöytä -keskustelufoorumi asetti tavoitteeksi elintarvikkeiden viennin arvon nostamisen viime vuoden 1,7 miljardista eurosta kolmeen miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. Vuoteen 2030 mennessä tavoite on viennin kolminkertaistaminen viiteen miljardiin euroon.

Tavoite on kova, mutta ei mahdoton, koska parantamisen varaa on paljon. Suomi on koko EU:n huonoin ruuan viejä. Esimerkiksi Ruotsin elintarvikeviennin arvo vuonna 2021 oli 7,5 miljardia euroa.

Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi perjantaina suomalaisen ruokajärjestelmän kansainvälistämisen toimeenpanosuunnitelman. Yhteinen ruokapöytä -foorumin selvityshenkilön Anne Bernerin mukaan syitä elintarvikeviennin heikkoon kehittymiseen on muun muassa kansainvälisen osaamisen ja yhteistyön puute, huono itsetunto, jonka takia myydään liian halvalla sekä se, ettei uskota omaan osaamiseen riittävästi. (mt.fi 2.12.)

Vaatimattomuus ei ole kilpailluilla vientimarkkinoilla kaunista. Bernerin mukaan elintarvikkeiden viennin kolminkertaistaminen edellyttää uskottavuutta ja ylpeyttä omasta ruuasta ja suomalaisesta ruokakulttuurista. Suomalaista ruokakulttuuria pitää vahvistaa tekemällä siitä ilmiö. Kotimaisen ruuan tulisi nousta esille ravintoloissa, tapahtumissa, kaupassa ja palveluissa.

Vaikka erilaisia vientiponnisteluja on tehty vuosikausia ahkerasti, puuttuu elintarvikevienniltä Bernerin toimeenpanosuunnitelman mukaan kansallinen strategia.

Lisäksi kansainvälistä osaamista on vähän eikä siihen ole koulutusta. Kansainvälisen osaamisen puute on outoa viennistä riippuvaisessa maassa, jossa koulutusta pidetään kansainvälisesti korkeatasoisena.

Suomalaisen ruokaviennin ongelmat ovat olleet tiedossa jo aikaisemminkin. Pellervon taloustutkimus PTT:n maatalousekonomisti Juuso Aalto-Setälä totesi yliökirjoituksessaan, että tarvitaan lisää myynti- ja markkinointiosaamista sekä vahvaa brändityötä. Tärkeää on myös tuotekehitys ja tuotantokapasiteettiin panostaminen, jotta oikeita tuotteita olisi vietäväksi. Myös lisäarvotuotteilla ja pidemmälle jalostetuilla tuotteilla voisi hänen mukaansa kasvattaa viennin arvoa. (MT 16.6.)

Oikotietä ei Aalto-Setälän mielestä ole, vaan tavoitteiden saavuttaminen vaatii aloitteellisuutta, pitkäjänteisyyttä, motivoitunutta kovaa työtä ja myös vientiin suuntautuvia strategisia valintoja.

Reijo Karhinen uskoo, että Suomen tilaisuus lisätä ruokavientiä on nyt. Ilmastonmuutos näkyy hänen mielestään globaalin ruokajärjestelmän työnjaossa. Siinä pohjoisena ja vesivaroiltaan rikkaana maana Suomen rooli vahvistuu. Karhisen mielestä meille syntyy jopa velvoitteita ruuantuotannossa ja viennissä.

On hyvä, että ruualle haetaan markkinoita myös maailmalta. Suomalaista tutkitusti puhdasta ruokaa kelpaa kyllä myydä. Vientisuunnitelmat ovat hyviä ja tärkeitä, mutta niistä puuttuu olennainen tekijä. Hyvätkään suunnitelmat eivät auta, jos ruokaa ei riitä vietäväksi. Mitään vietävää ei jatkossa ole, ellei ruokaa kannata tuottaa eikä suomalaista viljelijää arvosteta.

Puheista huolimatta arvostuksen puute näkyy muun muassa Suomen hallituksessa, jossa maatalouden sähkötuesta on tehty poliittinen pelinappula.

Vaikka Suomea ei juuri nyt uhkaakaan välitön ruokapula, on monissa maissa nälkä jokapäiväinen ongelma. Ruoka on jokaiselle niin tärkeä asia, etteivät sillä saa edes ministerit leikkiä.