Itäinen Suomi tarvitsee selkeitä tukitoimia − Saimaan kanavan sulkeutuminen ja Venäjän puun tuonnin päättyminen uhkaavat jättää Suomen itäiset maakunnat logistiseksi pussinperäksi

Itä-Suomi on jäänyt Venäjän hyökkäyssodan viattomaksi sijaiskärsijäksi. Raja-alueilla Venäjän kaupan ja matkailun merkitys on luonnollisesti ollut muuta Suomea suurempi. Ennen sotaa odotuksena oli, että itärajan koronasulun päättyminen toisi alueelle paljon kaivattua elinvoimaa. Nyt on selvää, että venäläisten varaan ei Itä-Suomen tulevaisuutta voi rakentaa. Viisumirajoitukset ovat perusteltuja niin kauan kuin Venäjä käy Ukrainassa julmaa sotaansa. On epävarmaa, palaako suhde itänaapuriin koskaan entiselleen.

Oma lisänsä alueen ongelmiin tuo epätietoisuus EU:n rajaohjelmiin varattujen rahojen käytöstä. EU:n ulkorajayhteistyöohjelmiin oli varattuna 112,1 miljoonaa euroa, joista suurin osa olisi mennyt itärajan kuntiin. Kaakkois-Suomen ulkorajaohjelman johtajan Jukka-Pekka Bergmanin mukaan ohjelmilla oli alueen työllisyydelle iso vaikutus (MT 5.8.).

Ulkorajaohjelmien rahoilla on aikaisemmin rahoitettu esimerkiksi raja-asemien ja teiden ennallistamista. Rahalla on myös tuettu korkeakouluja, kehitetty yritysyhteistyötä yli itärajan, sekä tehty erilaisia ympäristöhankkeita kuten Hiitolan joen patojen purkaminen. Nyt jo päättyneen ohjelmakauden projektit viedään Suomen puolella loppuun ilman Venäjää. Uuden ohjelmakauden projekteja ei ehditty edes suunnittelemaan, kun Ukrainan sota alkoi ja ohjelma lopetettiin.

Rahat haluttaisiin Itä-Suomeen, mutta EU:n lainsäädäntö on esteenä. EU-komissio ei salli rahojen siirtämistä rajaohjelmasta muihin aluekehityshankkeisiin. Tämän vuoden osalta EU-rahojen käytöstä on jo päätetty. 9,5 miljoonaa euroa on siirretty itärajan ohjelmilta EU:n sisärajayhteistyöohjelmiin. Nämä rahat suuntautuvat Länsi- ja Etelä-Suomeen, Pohjanmaalle sekä Lappiin. Komission linja on järjetön. Sadan miljoonan pottia ei voi siirtää Ruotsin ja Norjan vastaiselle rajalle, vaan se pitää saada järkevään käyttöön Itä-Suomen aluekehityksen tukemiseksi. Hallituksen täytyy vaikuttaa komissioon riittävän korkealla tasolla, jotta asia ratkeaa.

Saimaan kanavan sulkeutuminen ja Venäjän puun tuonnin päättyminen uhkaavat jättää Suomen itäiset maakunnat logistiseksi pussinperäksi, joka uhkaa alueen olemassaolevankin teollisuuden toimintaedellytyksiä. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista ohjelmaa jossa alueen liikenneyhteyksien kehittämisessä on keskeinen rooli. Toimenpiteitä kootaan parhaillaan valtiosihteerityöryhmässä, jonka on määrä esitellä tuloksia elokuun puolivälissä. Valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) mukaan toimet käsitellään osana hallituksen budjettiriihessä syyskuun alussa. Saimaan kanavan korjaamiseen varatut 95 miljoonaa euroa on jo päätetty siirtää alueen muuhun kehitykseen.

Saarikko ehdotti jo kesäkuussa erityistalousalueiden perustamista Itä-ja Pohjois-Suomeen. Käytännössä se tarkoittaisi erilaisia veroetuja ja muita porkkanoita elueen kehittämiseen. Ehdotus on harkinnan arvoinen, kun etsitään kullakin alueella parhaiten vaikuttavia toimenpiteitä. Puolustusmäärärahoihin ollaan tekemässä tuntuvia korotuksia tuleville vuosille. On luonnollista, että myös armeijan läsnäoloa vahvistetaan itäisessä Suomessa ja tuetaan myös siltä osin alueen elinvoimaa ja turvallisuuden tunnetta. Kokonaisuutena itärajan maakunnat tarvitsevat mittavan ja pitkäjänteisen ohjelman vahvuuksien tukemiseen.

Huonot ennusteet toteuttavat usein itseään. Onkin syytä korostaa itäisen Suomen vahvuuksia. Monipuolinen koulutus- ja tutkimustoiminta, mittavat uusiutuvat luonnonvarat sekä matkailu- ja kulttuuripalvelut luovat jatkossakin pohjan Itä-Suomen menestykselle, oli maailmantilanne millainen hyvänsä.