Suomi käyttää puuta väärin, ei liikaa ‒ taas pitäisi ottaa oppia Ruotsista

Puu korvaa kerrostalorakentamisessa betonin ja teräksen edelleen aivan liian harvoin. Kuva: Timo Filpus

Pääkirjoitus|Rakentaminen

7.4.202618:00

Analyysi

Tapio Nurminen

Ero on huomattava. Keskellä repivää päästö- ja hiilinielukeskustelua sitä voi pitää jopa pöyristyttävänä.

Suomessa vain noin viisi prosenttia asuinkerrostaloista on puurunkoisia. Naapurimaassa Ruotsissa jo viidennes kerrostaloista tehdään puusta.

Puheista, joissa luvataan lisätä puurakentamista ja hehkutetaan sen vientipotentiaalia, ei Suomessa ole ollut pulaa. Hyvä asia löytyy käytännössä kaikista viime vuosikymmenten hallitusohjelmista.

Tuloksiin ei kukaan voi kuitenkaan olla tyytyväinen.

Tampereen yliopiston professori Markku Karjalaisen mukaan vuodesta 1996 lähtien Suomeen on rakennettu pari sataa puurunkoista kerrostaloa. Niissä on yhteensä noin 6 200 asuntoa.

Tampereen Niemenrannasta löytyy puukerrostalo (musta keskellä), joita Suomeen on rakennettu noin pari sataa Kuva: Rami Marjamäki

Kolmenkymmenen vuoden saldo on naurettava, kun muistetaan, että meillä valmistuu joka vuosi noin 30 000 uutta kerrostaloasuntoa.

Maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri Päivi Nerg teki tästä ainoan oikean johtopäätöksen metsäbiotalouden tiedepaneelin tekemän raportin julkistustilaisuudessa.

”Suomi on epäonnistunut puurakentamisen edistämisessä. Poliittinen tahtotila ei ole muuttunut oikeiksi toimiksi”, Nerg linjasi. (MT 30.3.)

Maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri Päivi Nergin mielestä Suomi on epäonnistunut puurakentamisen edistämisessä. Kuva: Johannes Tervo

Puurunkoinen rakennus on keskimäärin noin 20 prosenttia vähäpäästöisempi kuin betonirunkoinen. Niitä Suomessa edelleen pääsääntöisesti rakennetaan kaikista hakkuista ja niiden tuomasta puuraaka-aineesta huolimatta.

Jos puun osuutta rakentamisessa lisättäisiin tuntuvasti, päästöt vähenisivät ja EU:n asettamiin ilmastotavoitteisiin olisi helpompi päästä.

Mutkat oikaisten voi sanoa, että Suomi ei hakkaa metsiä liikaa, vaan käyttää hakatun puun väärin. Liian iso osa menee energia- ja kuitupuuksi, vaikka jalostusarvon lisäämisestä on puhuttu pitkään ja paljon.

Korjausliikkeen tekemiseen tarvitaan sekä poliittista ohjausta että yritystason innovatiivisuutta.

Voimassa olevassa rakentamislaissa hiilijalanjäljen raja-arvot ovat liian lepsuja. Paine siirtyä pois fossiilisista materiaaleista ei ole riittävän kova.

Suurissa kasvukeskuksissa puurakentamista olisi syytä vauhdittaa kaavoitus- ja tonttiratkaisuilla. Julkisissa rakennushankkeissa puuraaka-ainetta voisi joka tapauksessa suosia surutta ja kaikin keinoin.

YIT on rakentanut Tampereen Niemenrantaan kerrostalon esivalmistetuista puumoduleista. Kuva: Rami Marjamäki

Betonia käytetään, koska se tulee halvemmaksi. Puun kustannuskilpailukyky ei parane, jos volyymeja ei käännettä poliittisilla ratkaisuilla, esimerkiksi verotuksella ja päästökaupalla tukevalle kasvu-uralle.

Ruotsin lisäksi myös Tanskassa ja Ranskassa puurakentamista suositaan vahvalla poliittisella ohjauksella. On suorastaan irvokasta, että kaikkea muuta kuin metsäinen Tanska on tässä mitä ilmeisimmin Suomea pontevampi.

Kun puurakentamisen kysyntä kasvaa, yritysten kannattaa ja myös pitää panostaa tuotekehitykseen. Oppia voidaan ottaa Ruotsista, mutta toki myös Suomesta löytyy hyviä esimerkkejä innovatiivisesta puurakentamisesta

Tutkija Saara Karasvirta selvitti tuoreessa väitöskirjassaan suomalaisten suuryritysten kykyä viedä läpi muutosprosesseja. (HS 31.3.)

Tulokset ovat kaikkea muuta kuin mairittelevia. Strategiset hankkeet onnistuvat tai epäonnistuvat sen mukaan, kuka sattuu johtamaan niitä.

Tässä voi olla yksi syy siihen, että suomalaisen rakennusteollisuuden vihreä siirtymä etenee kovin hitaasti.

Metsien hakkaamista talouskäyttöön tarkastellaan Suomessa ennen muuta ja yksipuolisesti hiilinielua kutistavana ilmasto-ongelmana.  Kuva: Timo Filpus

Myös kuluttajien asenteita ohjaavassa julkisessa keskustelussa on toivomisen varaa.

Metsien hakkaamista talouskäyttöön tarkastellaan Suomessa ennen muuta ja yksipuolisesti hiilinielua kutistavana ilmasto-ongelmana. Näin siitä huolimatta, vaikka vähintään toinen puolikas totuudesta on puuraaka-aineen järkevän käytön merkitys ilmasto-ongelman ratkaisijana.

Jos sitä korostettaisiin julkisessa keskustelussa enemmän, äänestävien kuluttajien ratkaisut asuntomarkkinoilla vauhdittaisivat osaltaan rakentamisen vihreä siirtymää.