Kaupan otettava vastuunsakriisiajan huoltovarmuudesta

Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnisti inhimillisen katastrofin lisäksi kriisin maailman ruokahuollossa. Epävarmuus ruuantuotannon mahtimaan Ukrainan kevätkylvöjen kohtalosta nostaa viljan hintaa jyrkästi maailmanmarkkinoilla. Venäjän ja Ukrainan vienti muualle maailmaan saattaa tyrehtyä nyt täysin.

Erityisen pahaksi tilanne voi koitua Lähi-idässä ja muissa ennestäänkin hauraan ruokaturvan maissa. Muun muassa Libanonissa viljaa on varastossa enää kuukaudeksi. Säännöstely on jo alkanut, eikä Venäjän hyökkäyksestä ole kulunut edes kahta viikkoa (MT 1.3.).

Suomen ja monen muunkin maan erityisongelma on lannoiteteollisuuden riippuvuus Venäjältä tuotavasta raaka-aineesta. Typpilannoitteiden tärkeintä raaka-ainetta ei valmisteta Suomessa enää lainkaan. Noin 80 prosenttia ammoniakista tulee Venäjältä (MT 4.3.).

Tilanteen vakavuus on huomattu myös Suomessa, jossa maatilojen kannattavuus on ollut koetuksella tuotantopanosten kymmenien prosenttien hinnankorotusten takia jo muutenkin.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoo hallituksen nostaneen maatalouden ja huoltovarmuuden kohtalonyhteyden nyt hallituksen kriisipaketin kärkeen yhdessä puolustusmenojen lisäämisen kanssa (MT 4.3.).

Tähän mennessä hallitus on luvannut kiinteistöverohelpotuksia tiloille. Myös Ukrainasta tulevien siirtotyöläisten sujuvaa maahantuloa on luvattu kaikin keinoin helpottaa.

On kuitenkin päivänselvää, että hallituksen tähänastiset toimet eivät riitä. Parhaillaan ainakin neljännes aktiivisista maatiloista on massiivisten taloudellisten ongelmien edessä. Moni hyvä tila on jo joutunut lopettamaan tuotannon ja vähintään yhtä moni pohtii ankarassa ahdingossa mahdollisuuksia jatkaa.

Osalla tiloista on vaikeuksia ostaa lannoitteita, jolloin alkavan satokauden tuotto saattaa jäädä joka tapauksessa aiempia vuosia vähäisemmäksi tilanteessa, jossa ruuan riittävyys on pahimmin koetuksella Suomessa viime sotien jälkeen.

Toimilla on kiire. Rahat ovat tiloilla lopussa. Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan seurauksia ruokahuollolle seurataan myös meillä huolestuneina.

Muun muassa maataloustuottajien etujärjestö MTK, ruotsinkielinen sisarjärjestö SLC ja Kuluttajaliitto haastoivat viime viikolla ruokaketjun vaikuttajat työhön huoltovarmuuden ja kannattavan kotimaisen ruuantuotannon puolesta.

Katseet kohdistuvat taas kerran suomalaisiin kaupan jätteihin K- ja S-ryhmään. Molemmat yhtiöt ovat ilmoittaneet ennätysmäisen hyvistä tuloksistaan, jotka pohjautuvat paljolti hyvin kannattavaan elintarvikkeiden myyntiin.

Samaan aikaan, kun kauppa kannattaa, kotimainen tuotanto on ajettu täydelliseen ahdinkoon. Myös K-ryhmän pääjohtaja Mikko Helander ja S-ryhmän Hannu Krook joutuvat nyt myöntämään tämän.

On totta, että kaupan ja tuottajien suora kaupankäynti on vähäistä. Välissä olevan elintarviketeollisuuden kyky pitää puoliaan kauppaa vastaan on ollut huono. Tästä laskun ovat maksaneet maataloustuottajat, jotka on vuosia jätetty ruokaketjussa mopen osille.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) pyrkimykset saada kohtuutta tuottajien ja kaupan sopimuksiin ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta ne ovat edenneet hitaasti. Nyt paine muutokseen on entistäkin kovempi.

Kysymys on oikeudenmukaisuudesta. Maatalouden kustannusten ja toimintakyvyn varmistaminen ei voi olla pelkästään veronmaksajien asia.

Myös kaupan on osallistuttava Suomen huoltovarmuuden turvaamiseen tilanteessa, jossa Eurooppa nyt on.

Maatalouden kustannusten ja toimintakyvyn varmistaminen ei voi olla pelkästään veronmaksajien asia.