Nato-päätös sitoo Suomea pysyvästi ‒ vaikka presidentti Niinistön ja Marinin kannat olivat odotettuja, muutos Suomen ulkopolitiikassa on valtava

Nato-jäsenyyttä haettaessa Suomen asema on vahva. Se saa Natosta turvaa mutta pystyy sitä myös antamaan. Kuva on huhtikuulta Slovakiasta.  Kuva: GREGORY FRÉNI

Suomen liittyminen läntiseen puolustusliittoon eteni torstaina ison askeleen, kun maan ulkopoliittinen johto kertoi yhteisessä kannanotossaan puoltavansa Nato-jäsenyyttä.

Vaikka presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin (sd.) kannat olivat odotettuja, muutos Suomen ulkopolitiikassa on valtava.

Jo keskiviikkona presidentti Niinistö tiivisti kansainvälisen median edessä, mistä asiassa on perimmiltään kysymys. ”Te aiheutitte tämän, katsokaa peiliin”, Niinistö totesi suunnaten viestinsä Venäjälle.

Niinistön kanta levisi laajalti kansainväliseen levitykseen, kun sanat lausuttiin yhteisessä tiedotustilaisuudessa Suomelle turvatakuita tarjonneen Britannian pääministerin Boris Johnsonin kanssa.

Samalla maailmallekin kerrottiin, ettei Suomi ole Nato-jäsenyyttä varsinaisesti halunnut. Liittoutuminen on turvatoimi sitä uhkaa vastaan, johon Venäjä on omalla ulkopolitiikallaan sekä Suomen että koko Euroopan ajanut.

Torstaina Niinistö ja Marin korostivat Suomen Nato-jäsenyyden vahvistavan koko liittouman suorituskykyä.

Jäsenyyttä haettaessa Suomen asema onkin vahva. Se saa Natosta turvaa mutta pystyy sitä myös antamaan.

Yhteisessä lausumassaan Niinistö ja Marin pitivät tärkeänä liittyä Naton jäseneksi ”ensi tilassa” ja painottivat ”ripeän” poliittisen käsittelyn merkitystä. Vaikka eduskunnalla on edessään iso ja historiallinen päätös, ulkopoliittisen johdon toivomus on perusteltu.

Nato-keskustelua on käyty Suomessa jo pitkään ja Venäjän aiheuttama epävarmuus on äkisti korostunut. Suomi ei voi nyt jäädä pitkäksi aikaa vellovaan keskusteluun ennen varsinaista jäsenyyttä.

Silti demokraattisessa maassa asia on ratkaistava arvokkaasti ja juridisesti kestävästi. Puhemies Matti Vanhanen (kesk.) tuo asian ensi viikolla eduskuntaan, mutta siellä asia käsitellään tavalla, joka sallii normaalin keskustelun ja selkeän äänestyksen itse päätöksestä.

Koska Nato-päätös on käytännössä peruuttamaton, se on syytä käsitellä nyt perinpohjaisesti. Toiveena on mahdollisimman suuri yksimielisyys.

Tällöin myös seuraavien parlamenttikausien edustajien on mahdollisimman helppo sitoutua käsillä olevaan historialliseen päätökseen sotilaallisesta liittoutumisesta.