Tuottajan saatava hiilikaupasta euroja
Maatalouden ympäristötoimet saivat uutta suuntaa viime viikolla. Tampereen KoneAgria-messujen avajaisissa torstaina maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) yllätti monet esittelemällä ministeriönsä uuden hiili-ohjelman. Vaikka konkreettiset tilatason toimet ovat vielä kaukana, poliitikkojen puheet alkavat vihdoin saada ymmärrettävää sisältöä.
Avauksellaan Leppä siirtyi myös maa- ja metsätalouden ympäristöpolitiikassa kuskin paikalle. Olennaista ministerin esityksessä on ruokajärjestelmän päästövähennysten toteuttaminen niin, että tilojen kannattavuus säilyy.
Tässä on suurin ero maatalouden ympäristöohjelmaa aiemmin peränneiden vihreiden esityksiin. Toisin kuin vihreiden ympäristöministeri Krista Mikkonen, Leppä uskalsi sanoa, että ympäristötoimenpiteet maksavat.
Maatilojen tärkein tehtävä on tuottaa ruokaa. Kun sitä halutaan tuottaa nykyistä ekologisemmin, sen hinta kuluttajille nousee. Halvan ruuan aika on ohi.
Miten tuottajat saavat tästä osansa, jäi Lepältäkin avoimeksi. Ministeri peräsi vastuuta koko ruokaketjulta aina kuluttajaa myöten. Tässä asiassa kenenkään on vaikeaa olla eri mieltä.
Maatiloilla muistetaan kuitenkin hyvin aiemmat ympäristötoimet ja muun muassa antibioottivapaan tuotannon edistäminen sekä tuontiruuan paineessa tehdyt muut ketjun vaatimat kiristykset. Tehokkuus on kasvanut huimasti, mutta hyöty siitä on valunut teollisuudelle, kaupalle ja kuluttajalle.
Tälläkin hetkellä kauppa tekee loistavaa tulosta. Samaan aikaan maatiloilla ollaan henkihieverissä äkillisten kustannusten nousun ja epäreiluiksi koettujen pitkien toimitussopimusten puristuksessa.
Ylen A-talk -ohjelmassa Leppä vielä toisti vaatimuksensa taloudellisen kannattavuuden nivomisesta maatalouden ympäristöohjelmaan. Avaus yllätti ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr.).
Tämä on omituista, koska huomattavan monet viljelijät, heitä edustava MTK ja kuluttajat ovat olleet yhdessä edistämässä asiaa jo pitkään. Enää erona vihreiden ja keskustankaan välissä on vain raha. Mistä siirtymän vaatimat menot otetaan? Kuka arviolta 500 miljoonan euron vuotuisen lisäkustannuksen kuittaa?
Katseet ruokaketjun kannattavuudessa kohdistuvat edelleen vahvasti kauppaan ja sen kanssa kuluttajahinnoittelusta päättävään elintarviketeollisuuteen. Erityisesti tuottajien hallitsemien HKScanin, Atrian ja Valion olisi pystyttävä pitämään puolensa kaupan ylivallan edessä. Muuten tuottajille ei tulevaisuudessakaan heru heidän tarvitsemaansa kohtuullista elantoa.
Poliittisten päättäjien on valmisteltava lainsäädäntö sellaiseksi, että kotimaiselle tuotannolle, terveysturvallisille elintarvikkeille ja huoltovarmuudelle on tulevaisuudessakin hyvät edellytykset. Tämä vaatii tarvittaessa myös ruokaketjun sisäiseen tulonjakoon puuttumista. Markkinamekanismi sitä ei selvästikään tuota.
Erityisesti tuottajien, heidän edunvalvojiensa ja poliitikkojen olisi huolehdittava , että hiilensidonta tuottaa tulevaisuudessa viljelijöille myös euroja. Asia on erityisen ajankohtainen, kun päästökauppaa valmistellaan parhaillaan sekä Euroopan unionissa, jäsenmaissa että markkinoilla.
Missään tapauksessa tuottajaa ei nyt saa jättää markkinatalouden ja kaupan armoille. Jos näin käy, menneiden aikojen katkerat epäoikeudenmukaisuudet toteutuvat.
Teollisuus ja erityisesti kauppa keräävät asiasta hyödyn, vaikka kuluttaja kuinka uskoisi ostoksillaan tukevansa kotimaista kuluttajaa ja hänen hiilensitomistaan. Tämän estäminen on varmasti sekä keskustan, vihreiden ja muidenkin vastuullisten puolueiden etu.
Samalla se on kotimaisen tuottajan turva.
Tuottajaa ei hiilikaupassa saa jättää markkinoiden ja kaupan armoille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
