Lakkauttamalla palvelut eivät parane

Maaseudulla ja haja-asutusalueilla on saatu sopeutua siihen, että yhteiskunnan palvelut karkaavat yhä kauemmaksi.

Maaseudulla on lopetettu tai ainakin karsittu rajusti muun muassa postin, poliisin, Kelan ja terveydenhuollon palveluja.

Ongelmaa pahentaa, että samalla kun palvelut ovat siirtyneet yhä kauemmaksi, niiden tavoittaminen on muutenkin vaikeutunut. Julkisesta liikenteestä puhuminen on suuressa osassa Suomea aivan turhaa, koska sitä ei ole.

Palvelujen karsimista perustellaan tehokkuudella ja säästöillä. Usein lopputulos on kuitenkin päinvastainen. Esimerkiksi Kelan sairauden vuoksi maksamien kuljetuskorvausten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Kelan lisäksi myös kunnat ja valtio joutuvat maksamaan yhä enemmän kuljetuksista. Yhteiskunnan varoilla ostetaan kuljetuksia noin miljardilla eurolla vuodessa.

Kustannuksia tulee yhteiskunnan lisäksi myös maaseudulla asuville itselleen. Jos haluaa päästä palvelujen piiriin, pitää matkustaa pitkä matka. Koska julkista liikennettä ei ole, on oman auton käyttäminen välttämätöntä.

Supistuksia ja leikkauksia tehtäessä päättäjät vakuuttavat, että palvelutaso säilyy vähintäänkin entisellään, jopa paranee. Esimerkiksi pelastustoimelta tehtyjen leikkausten yhteydessä, sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) sanoi, että uudistuksella turvataan palvelut.

Suomen Sairaankuljetusliiton SSK:n mukaan vuonna 2011 tehty terveydenhuoltolain uudistus aiheuttaa julkiselle sektorille 60 miljoonan euron kustannusten nousun vuodessa. Poliisin mielestä liikkuvan poliisin lakkauttamien heikentää liikennevalvonnan määrää ja laatua.

Yksi esimerkki palvelujen ”parantamisesta” on päivystysasetuksen muutos, jonka seurauksen useaa synnytysosastoa uhkaa sulkeminen. Vajaa vuosi sitten annetun asetuksen oli tarkoitus tulla voimaa synnytysten osalta vuonna 2017, mutta voimaatuloa aiotaan aikaistaa ensi vuoden kesäkuulle osana hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa. (MT 25.7.)

Päivystysasetuksen tavoitteena on parantaa ja yhtenäistää päivystyksen laatua ja potilasturvallisuutta. Synnytysosaston säilymisen ehtona on muun muassa päivystävä lastenlääkäri ja se, että synnytyksiä on vähintään tuhat vuodessa. Synnytysosastojen lakkauttamisen seurauksena myös moni muu toiminta lakkaa.

Lääkintöneuvos Timo Keistisen mukaan yhden synnytysosaston lakkauttaminen tuo viiden miljoonan euron säästöt.

Tässäkin tapauksessa todelliset säästöt jäävät huomattavasti pienemmiksi. Esimerkiksi Salossa on laskettu, että lopullinen säästö synnytysosaston lakkauttamisesta ja toiminnan siirtämisestä Turkuun on vain puoli miljoonaa euroa.

Kuten niin monessa tapauksessa aiemminkin, päättäjien ja käytännön työtä tekevien käsitykset uudistuksista menevät pahasti ristiin.

Pienten synnytysosastojen kätilöt ja hoitajat ovat käynnistäneet nimienkeruun asetusta vastaan. Oulaskankaan sairaalan kätilön Marjo Kontinahon mukaan ihmiset eivät hoksaa, miten isosta asiasta asetuksessa on kyse.

Ammattilaisten mielipiteet eivät paljoa paina, vaikka eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenen Hanna Tainion (sd.) mukaan asia tulee ratkaista ammatillisin, ei alueellisin tai tunneperustein.

Terveydenhoitopalvelujen saatavuus kohtuullisen matkan päästä on tärkeä osa turvallisuutta. Turvallisuus on kansalaisten perusoikeus asuinpaikasta riippumatta.

Suomalainen synnytysten ja vastasyntyneiden hoito on maailman huippulaatua. Uudistuksia tehtäessä, tästä laadusta on pidettävä tiukasti kiinni.