Puun hiilidioksidissa kuplii vihreän energian lähde

Kuva: Timo Filpus

Maailmassa investoidaan kovaa vauhtia vihreään teknologiaan. Myös Suomessa on paljon suunnitelmia ja osa on jo valmiina. Investoinnit vaativat kuitenkin todella paljon pääomia. Löytyykö Suomesta niitä riittävästi ja onko Suomi riittävän kiinnostava investointikohde ulkomaiselle pääomalle?

Suomen nousua teollisuusmaaksi vauhdittivat aikoinaan valtionyhtiöt. Nykyisessä taloustilanteessa valtion mahdollisuudet osallistua teollisiin investointeihin ovat hyvin rajalliset. Lisäksi nykypolitiikan mukaista on ennemminkin myydä valtion yrityksiä kuin investoida uusiin.

Toivottavasti yksityisiä pääomia löytyy, koska biotalous tarjoaa Suomelle mittavat mahdollisuudet hyödyntää omia vahvuuksiaan. Metsäbiotalouden tiedepaneeli kertoi keväällä, että vuonna 2035 Suomen metsistä olisi mahdollisuus saada jopa 15,6 miljardia euroa uutta arvonlisää. Metsästä saatava arvonlisä voisi kasvaa vuoteen 2019 verrattuna 80 prosenttia.

Ei ole mikään uutinen, että puusta voi valmistaa lähes kaikkia samoja tuotteita kuin fossiilisista raaka-aineista. Teollisuuden sivuvirroista tehdään jo muun muassa biodieseliä. Uusia innovaatioita tarvitaan, koska paperin valmistuksen hiipuessa uusia arvonlisätuotteita tarvitaan kipeästi lisää.

Joidenkin mielestä puun polttaminen ei ole ympäristöteko, koska siinä vapautuu ilmakehään hiilidioksidia. Näin kyllä tapahtuu, mutta hiilidioksidia ei vapaudu yhtään enempää kuin puu on kasvaessaan sitonut.

Teknologian kehittyessä myös puun poltosta syntyvä bioperäinen hiilidioksidi on mahdollista ottaa talteen ja tehdä siitä yhdessä vedyn kanssa polttoainetta. Vety käy polttoaineeksi sellaisenaan, mutta yhdistämällä vetyyn hiilidioksidia saadaan vihreää sähköpolttoainetta, joka käy sellaisenaan nykyisiin kulkuneuvoihin autosta lentokoneisiin. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ja Luonnonvarakeskuksen yhteisen raportin mukaan bioperäisen hiilidioksidin uusiokäyttö voisi kasvattaa kansantalouden arvonlisää jopa 8,6 miljardilla eurolla (MT 26.6.).

Teknologia on olemassa, mutta hiilidioksidin talteenotto ja jalostaminen on kallista. VTT:n raportin mukaan hiilidioksidin jatkojalostaminen vaatisi jopa 36 miljardin euron investointeja vuoteen 2040 mennessä. Investointeja tarvittaisiin myös sähkön tuotantoon, koska jatkojalostaminen kuluttaisi sähköä 200 terawattituntia. Se on yli kaksinkertainen määrä Suomen nykyiseen sähkönkulutukseen verrattuna.

VTT:n energia- ja vetytutkimusalueen johtaja Antti Arasto muistuttaa, että Suomella on valttikortit olemassa, mutta kyse on nyt siitä, istummeko niiden päällä vai pelaammeko niillä (Yle 12.6.).

Alfryn metsäteollisuudelle laatiman skenaarion mukaan vuonna 2040 biogeenistä hiilidioksidia voitaisiin ottaa talteen jopa kuusi miljoonaa tonnia. ‍Vetytalous ja hiilidioksidin talteenotto avaa mahdollisuuden tuottaa fossiilivapaasti tuotteita, joiden valmistus nykyisin tuottaa hiilidioksidipäästöjä. Tällaisia tuotteita olisivat esimerkiksi etanoli, metanoli, metaani, urea ja muurahaishappo (MT 16.6.).

‍

Skenaarion mahdollisuudet eivät tapahdu itsestään. Myönteisen kehityksen tiellä on useita pullonkauloja. Niiden listalta löytyy riittävien kannustimien puuttuminen, teknologian kehittymättömyys ja vajavainen lainsäädäntö.

Vetyteknologiayhtiö P2X Solutions toimitusjohtajan Herkko Plitin mukaan EU:n ilmastotavoitteet ovat antaneet Suomelle mahdollisuuden, mutta Suomi voi omalla sääntelyllä joko käyttää tai hukata tarjolla olevan mahdollisuuden (Yle 23.6.).

Presidentti Urho Kekkonen kirjoitti vuonna 1952 kirjan: Onko meillä malttia vaurastua? Jos nyt haluamme ja maltamme käyttää valttikorttimme oikein, niin myös metsien taloudellinen merkitys vahvistuu entisestään. Puu taipuu moneen.

Juttua muokattu 28.6.2024 kello 12.15: Lisätty bioperäisen hiilidioksidin uusiokäyttöä koskevan raportin laatijaksi myös Luonnonvarakeskus.