Suomi on makean veden suurvalta

Nykyisin on yleiseksi tavaksi tullut laskea tuotteiden hiilijalanjälki, millä tarkoitetaan tuotteen aiheuttamaa kuormitusta ilmakehään. Maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvun pysäyttäminen on yksi tärkeimpiä edellytyksiä ilmastonmuutoksen hallinnassa.

Hiilijalanjäljen lisäksi on olemassa toinen tärkeä jalanjälki, josta puhutaan vähemmän. Kaikki tuotanto tarvitsee myös vettä, ja vedestä on tulossa pulaa.

Suomi sijaitsee onnekseen paikassa, jossa on runsaasti sekä pohjavettä että pintavettä. Vielä onnekkaampaa on se, että suomalainen vesi on puhdasta. Suuri osa maailmaa kärsii pilaantuneesta pohjavedestä, pintavesistä puhumattakaan.

Kun arvioidaan esimerkiksi kaivostoiminnan tuottamia hyötyjä, on vesiasia keskeinen. Kaivokset ovat tärkeitä, mutta ne on kyettävä hoitamaan niin, että niistä ei tule saasteita vesiin.

Kukaan ei pysty sanomaan, miten kallista puhdas vesi tulevaisuudessa on. Ainoastaan se tiedetään, että veden hinta nousee koko ajan. On esitetty ennusteita, joiden mukaan puhdas vesi on ennen pitkää arvokkaampaa kuin öljy. Suomi sijaitsee valtavan vesiomaisuuden päällä.

MTT:ssä suunnitellaan par’aikaa hanketta, jossa kehitetään vesi- ja ravinnejälkiä koskevaa asiantuntemusta. Vettä ja veden käyttöä koskeva tutkimus on Suomelle tärkeää, kun vesivarojen käyttöä suunnitellaan.

Maatalouden osuus maailman vesijalanjäljestä on noin 70 prosenttia. Ruuan tuotanto vaatii vettä ja toisaalta maailma vaatii lisää ruokaa. Kiinnostava on esimerkiksi tieto (MTT Elo 1/2012), että kahvikupillisen valmistamiseen on kulunut 140 litraa vettä, juustokiloon 5000 litraa ja yhteen kiloon naudanlihaa peräti yli 15 000 litraa.

Lihantuonnon vaatimaa suurta vesimäärää käytetään joskus perusteena vaatimukselle lopettaa lihan syöminen. Maailma ei kuitenkaan pelastu sillä, että kaikki ryhtyvät kasvissyöjiksi.

Ratkaisevaa on se, että veden kulutus on suhteessa siihen, mitä mitä maahan palautuu. Vesi kiertää. Suomi on erinomainen paikka tuottaa myös lihaa. Meillä on runsaat vesivarat ja myös sademäärät ovat kohtuullisella tasolla. Toisin sanoen, maassa on vettä, jota ihmiset tarvitsevat.

Veden puute on ongelma monissa muissa maissa. Myös monet viljelykasvit vaativat vettä ylenmäärin. Esimerkiksi kahvi ja puuvilla ovat kasveja, joiden tuottamiseen tarvitaan suuria määriä vettä.

On hyvä kysymys, pitäisikö tulevaisuudessa puuvillapellotkin muuttaa tuottamaan ruokaa. Maailman ruuantuotannon tulisi kasvaa 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, jos maailman ruokajärjestön FAO:n ennuste pitää paikkansa.

Vesi on Suomelle tulevaisuudessa yksi vaurauden ja hyvinvoinnin lähde. Puhtaan veden arvo ymmärretään vasta, kun sitä ei ole.

Kotimaiselle ruuantuotannolle ja lähiruualle puhdas vesi tarjoaa eittämättömän kilpailuedun. Se ei ole ainoa syy, miksi Suomen on myös kansainvälisillä foorumeilla otettava esiin vesijalanjäljen merkitys kestävän kehityksen kannalta. Ilman vettä ei ole elämää.

Vesijalanjäljen laskeminen parantaa suomalaisen tuotannon kilpailuasetelmaa. Suomessa tuotettu liha on kasvatettu kestävällä tavalla.

Kotieläintuotannossa on myös pitkään etsitty hyvää vaihtoehtoa soijarehulle. MTT on tutkinut tätäkin asiaa ja tullut siihen johtopäätökseen, että soijavalkuainen voidaan korvata pitkälti kotimaassa tuotetuilla valkuaiskasveilla, kuten rypsillä, herneellä ja härkäpavulla. Ekologiselta kannalta katsoen kotimainen rehu on paljon parempi vaihtoehto kuin soija.

Suomalainen laatuliha voikin olla tulevaisuudessa tärkeä ja kasvava vientituote, jonka valtteja ovat kotimaassa kasvatettu rehu ja puhdas vesi.