Suomi on laman reunalla

EU:n talouskomissaari Olli Rehn sanoi Porissa sen, mikä kyllä tiedetään, mutta mistä vaietaan. Suomi on laman reunalla. Askel eteenpäin ja olemme pahassa pudotuksessa.

Vielä vähän aikaa sitten Suomi oli ylijäämätalous. Julkisen talouden tila oli varsin hyvä; verotulot kasvoivat ja valtion velkaa pystyttiin pienentämään. Suomi yli yksi harvoista maista, jotka jatkuvasti täyttivät myös kuuluisat emu-kriteerit velan, julkisen vajeen ja inflaation osalta.

Asiat ovat kuitenkin muuttuneet nopeasti. Suomen talous on kokenut rajun rakennemuutoksen. Metsäteollisuus on sulkenut tehtaita ja siirtänyt niitä ulkomaille. Muutosta kuvaa parhaiten se, että kun Suomi oli aiemmin paperintuotannon suurvalta, sanomalehtipaperia tehdään enää yhdessä tehtaassa.

Suomi niiaa pahasti myös elektroniikka-alalla. Suomen ylpeys Nokia on vain varjo entisestään, kun yhtiö on joutunut saneeraamaan tuhansia ja taas tuhansia työpaikkoja Suomesta.

Talouskomissaari Rehn nosti esille kestävyysvajeen ja kilpailukyvyn puutteen. Nämä asiat tietysti liittyvät toisiinsa. Jos ei ole kilpailukykyä, vienti piiputtaa ja sen seurauksena häviää tuotannollisia työpaikkoja. Kun työttömyys lisääntyy, myös valtio alkaa voida huonosti. Verotulojen ehtyessä vajetta paikataan velalla.

Jatkuvalla velanotolla on kuitenkin lyhyet jäljet. Nykyisen kokoinen velka ei Suomelle ole vielä iso ongelma, mutta jokainen uusi velkaeuro pahentaa tilannetta. Suomen valtio velkaantuu joka vuosi lisää noin kahdeksan miljardin verran. Näin ei voida enää jatkaa.

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen muistutti, että talouskriisissä ei ole kysymys satunnaisesta tai tilapäisestä ilmiöstä. Suomessa on käynnissä rakennemuutos, joka kestänee pitkään. Vanhoja työpaikkoja häviää ja uusia syntyy. Vastaavia muutoksia taloushistoriassa tapahtuu aina muutaman vuosikymmenen välein.

Historian tarkastelu onkin terveellistä. Sotien jälkeen Suomeen luotiin vahva puuhun ja metalleihin perustuva perusteollisuus. Tätä seurasi vuosisadan lopussa elektroniikkateollisuuden nousu Nokian johdolla. Nyt ollaan siirtymässä jälleen uuteen vaiheeseen.

Suomi elää ylimenokautta, joka saattaa kestää hyvinkin pitkään. Tilannettamme heikentää vielä se, että koko EU-alue on kriisissä. EU-alueen lama jatkuu niin pitkälle kuin silmä siintää.

Jotta välttyisimme Espanjan ja Italian kohtalolta, on tehtävä reippaita ratkaisuja. Porin puheissa vilahteli sana tulopoliittinen kokonaisratkaisu.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, jonkinlaista tupoa ryhdytään kasaamaan. Tupo ei silti ole itsessään mikään pelastus eikä taikatemppu. Tupo ei voi olla itsetarkoitus.

Tärkeintä olisi sopia niistä toimista, joilla suomalaisen tuotannon kilpailukykyä parannetaan. Tämä tarkoittaisi silloin sekä hyvin maltillista palkkaratkaisua että sopimista tulevaisuuden satsauksista.

Työmarkkinajärjestöt tekevät aina mielellään ratkaisuja, joissa pääpaino on verohelpotuksissa. Laskun lähettäminen valtiolle on vanhaa kansanperinnettä. Tässä tilanteessa se vain pahentaisi kestävyysvajetta entisestään.

Kataisen hallitus ei ole ollut omimmillaan tulopolitiikassa tähänkään asti. Viime kevään yritysveroratkaisussa hallitus toimi hetkellisen mielijohteen varassa päämäärättömästi. Jos verot ovat nyt osa pakettia, ei vastaavaan sekoiluun ole varaa.

Olli Rehn kaipasi unilukkaria talouspolitiikkaan ja puhui laajasta yhteistyöstä. Pelkkä tuloratkaisu ei riitä kurssin korjaamiseksi vaan vaaditaan isompi ohjelma. Kysymys on toimenpiteistä, joilla luodaan uusia työpaikkoja luodaan tulevina vuosina.

Nykymenolla Suomi putoaa lamaan. Tämän ymmärtäminen on ratkaisun ydin.