Kreikka halutaan pitää euromaana

Enemmistö kreikkalaisista noudatti pääministeri Alexis Tsipraksen neuvoa ja äänesti viime sunnuntaina "ei" lainaehdoille. Kansanäänestys järjestettiin siitä huolimatta, että äänestyksen lainaehdot koskivat jo päättyneitä neuvotteluja.

Vaikka suurin osa äänestäjistä ei tiennyt, mistä oikeasti äänestettiin, niin Kreikassa äänestystulosta pidetään demokratian voittona. Tätä voittoa ei juurikaan himmentänyt, ettei yksi maa voi äänestää muiden euromaiden äänestäjien puolesta.

Jos muissa euromaissa järjestettäisiin Kreikan lainoista kansanäänestys, niin tulos olisi hyvin todennäköisesti myös "ei". Se tarkoittaisi, etteivät muiden maiden veronmaksajat halua enää rahoittaa Kreikkaa.

Kreikassa on käyty jo monet vaalit, joiden pääasiallinen teema on ollut lainoittajien vaatimat säästötoimet. Vuonna 2012 jouduttiin järjestämään parlamenttivaalit uudelleen, koska riitelevät puolueet eivät saaneet hallitusta aikaiseksi.

Kipuilu velkojien vaatimusten edessä johti vuoden 2011 marraskuussa siihen, että Kreikan silloinen pääministeri Georgios Papandreou ilmoitti järjestävänsä kansanäänestyksen vaadittavan säästöohjelman toteuttamisesta.

Sillä kertaa kansanäänestys jäi pitämättä, mutta jo pelkkä ilmoitus äänestyksestä sai eurooppalaiset pörssikurssit syöksyyn ja valtionlainojen korot nousuun.

Jotakin on viime vuosien aikana tehty EU:ssa oikein, koska vuoden alussa valtaan nousseen vasemmistolaisen Syrizan sunnuntaina järjestämä kansanäänestys ei merkittävästi heilutellut markkinoita.

Kaikesta huolimatta euromaat ovat edelleen valmiita neuvottelemaan Kreikan lainoista ja niiden ehdoista. Jotakin on tehtävä, koska nykyinen tilanne on mahdoton. Muiden euromaiden johtajien on kuitenkin entistäkin vaikeampi perustella omille kansalaisilleen Kreikan lisärahoitusta, ainakaan ilman kovia ehtoja.

Kreikan velkataakka on nyt noin 316 miljardia euroa. Valtaosa velasta on saatu EU:lta ja euromailta. Niiden osuus lainoista on yli 60 prosenttia. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, Euroopan keskuspankin EKP:n ja kansallisten keskuspankkien osuus Kreikan lainoista on noin 17 prosenttia. Saman verran on yksityisten rahoittajien osuus.

Lainaehtojen lievennysten lisäksi on vaadittu myös lainojen leikkauksia. Käytännössä leikkaukset kohdistuisivat EU:n ja euromaiden lainoihin. IMF, keskuspankit eivätkä yksityiset rahoittajat myönnä uutta lainaa jos lyhennyksiä jää hoitamatta.

Vaikka EU:n ja euromaiden myöntämiä lainoja leikattaisiin, niin nopeaa apua Kreikan tilanteeseen siitä ei olisi.

Näiden lainojen ehdot ovat nykyisellään todella lievät. Vuonna 2010 ja 2012 myönnetyissä lainoissa on kymmenen vuoden lyhennysvapaa ja korko on noin 0,5 prosenttia. Vuonna 2012 myönnetystä lainasta ensimmäinen koronmaksu on vuonna 2023.

Ahdingosta huolimatta velan hoitaminen ei ole Kreikankaan kohdalla mielipidekysymys, vaan sopimuskysymys. Erivapauksien myöntäminen Kreikalle saattaisi johtaa siihen, että muutkin vaikeuksissa olevat euromaat haluavat saman kohtelun.

Vaikka nyt näyttää siltä, että Kreikka on ajanut itsensä nurkkaan, niin nurkassa ovat myös muut euromaat. Hyviä vaihtoehtoja ei ole, mutta Kreikka halutaan pitää mukana eurossa. Euroryhmän puheenjohtajan Jeroen Dijsselbloemin mukaan kriisiin on kuitenkin löydettävä ratkaisu, joka ei vahingoita euroalueen uskottavuutta.

Neuvottelujen käynnistäminen ja tulokseen pääseminen edellyttää Kreikalta muutakin kuin valtiovarainministerin vaihtamista. Kansanäänestyksen jälkeen pääministeri Alexis Tsiprasilla on kova työ vakuuttaa lainoittajat Kreikan sitoutumisesta yhteiseen projektiin.

Lainoittajien pitää miettiä, ovat lainaehdot olleet oikeita, koska Kreikka velkaantuu edelleen.

Jonkinlainen ratkaisu todennäköisesti saadaan aikaan, koska paineet ovat kovat. Euro on ennen kaikkea poliittinen projekti, jonka ei haluta epäonnistuvan.