Vaara tuli lähivesille – Suomen valmiutta ja Naton kärsivällisyyttä testataan

Pääkirjoitus|Politiikka

13.10.202305:30

Kolumni

Jouni Kemppainen

Vaikka epäilyt putken vaurioittamisesta kohdistuvat Venäjään, Suomen ulkopoliittinen johto on sinänsä viisaasti korostanut asian selvittämisen merkitystä.

Todennäköistä on, että teko ei koskaan ratkea, mutta Itämeren alueen tasapainon kannalta on tärkeää, että asia tutkitaan kylmän viileästi.

Rajussa myrskyssä sattunut ankkuroitumiseen liittynyt vahinko on edelleen mahdollinen, vaikka sitä on vaikea uskoa todeksi. Niin vahvasti putken vahingoittaminen Venäjän hybridivaikuttamiselta tuntuu.

Minkäänlaiseen sinisilmäisyyteen Suomessa ei tässäkään asiassa ole syytä. Erilaiset palvelunestohyökkäykset ja samaan aikaan Virosta tulevan tietoliikennekaapelin katkeaminen eivät tietenkään ole sattumia.

Suomen valmiutta testataan. Samalla koetellaan Naton kärsivällisyyttä. Kun katseet kohdistuvat pohjoismaiden ja Baltian kansojen alueelliseen häirintään, hyökkäyssotaa Ukrainassa käyvä Venäjä hyötyy tästä.

Suomenlahden tapahtumat on meillä otettu vastaan vakavasti, mutta ylilyöntejä tai panikoitumista on taitavasti varottu.

Silti tapahtumat eivät jää ilman seurauksia. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ilmoitti heti alussa sotilasliiton turvaavan jäsenmaidensa koskemattomuuden. Mitä tämä tarkoittaa, on tietysti toinen asia.

Myös Naton kannalta asian selvittäminen on tärkeää. Joka tapauksessa sotilasliiton aluksia Suomenlahdella varmasti lisätään.

Samoin vedenalaista valvonta tehostetaan ja mahdollisiin uusiin vahingontekoihin on pakko puuttua konkreettisesti. Samalla tapahtumien eskalaation vaara kasvaa.

Tämä hinta Suomenkin on Nato-jäsenyydestään maksettava. On vaikea nähdä, että Venäjä kunnioittaisi Itämerelläkään muuta kuin suoraa voimaa.

Näkymä ei ole myönteinen, mutta vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Venäjän painostukseen ja hybridivaikuttamiseen sopeutumista ei lännessä ole enää syytä jatkaa.

Tämä on nähty Ukrainan lisäksi muissakin entisen Neuvostoliiton alueen osissa. Vertauskuva kasakasta, joka ottaa irti löyhästi kiinnitetyn omaisuuden, on edelleen valitettavan ajankohtainen.

Suomen ja Naton etu ei ole omin voimin lisätä jännitettä Itämerellä. Venäjän häirintään on vastattava paikallisesti, mutta konfliktin laajentamista on syytä välttää.

Ahtaalle ja eristettyyn asemaan omasta syystään ajautuneen itänaapurin mahdollisuudet päästä ahdingostaan ulos ovat joka tapauksessa vähäiset.

Silti ratkaisut ovat viime kädessä venäläisten omissa käsissä. Kukaan ei tiedä, mitä ne ovat.

Naapurien häirintään ne eivät voi kuitenkaan perustua. Niistä tuskin on hyötyä lopulta Venäjälle itselleenkään.