Norja otti askeleen oikealle

Norja on Euroopan vakain talous ja norjalaisten elintaso on maailman korkeimpia, ellei korkein. Norja on myös tasa-arvon mallimaa, jossa ei ole köyhyyttä vaan kaikki ovat sopivalla tavalla varakkaita. Julkiset palvelut toimivat, valtion kassa on pullollaan öljyrahaa eikä Norjassa tunneta työttömyyttä.

Voisi kuvitella, että tällaisessa maassa poliittiset muutokset ovat hitaita ja tapahtuvat, jos yleensä tapahtuvat, pitkän ajan kuluessa. Norjalaisilla luulisi olevan syytä tyytyväisyyteen.

Tyytyväisiä norjalaiset ovatkin, mutta se ei estä heitä vaihtamasta päättäjiä. Norjaa kaksi vaalikautta johtanut Jens Stoltenbergin punamultahallitus kärsi valtiopäivävaaleissa tappion. Johtava sosialidemokraattinen puolue säilytti suurimman puolueen asemansa, mutta menetti silti yhdeksän paikkaa. Kun myös hallituksessa istuneet keskusta ja sosialistinen vasemmistopuolue hävisivät, hallitus vaihtui.

Norjan uudeksi pääministeriksi nousee oikeistopuolue Höyren johtaja Erna Solberg. Höyre lisäsi reippaasti paikkamääräänsä, vaikka siitä ei tullutkaan suurinta puoluetta. Norjassa kuitenkin politiikan perustana ovat blokit ja kun neljä oikeistopuoluetta yhdessä saivat enemmistön, ne muodostavat uuden hallituksen.

Hallitukseen on tulossa kakkospuolueeksi edistyspuolue, joka on ”perusnorjalainen” protestipuolue. Puolue on maahanmuuttovastainen, Eurooppa-kriittinen ja populistinen liike, josta on tullut pysyvä osa Norjan politiikkaa. Edistyspuolue kärsi vaaleissa tappion, mutta ilman sitä hallitusta on vaikea muodostaa.

Miten Norja sitten muuttuu, kun hallitus vaihtuu. Sitä ei luultavasti tiedä kukaan.

Näkyvin muutos on, että edistyspuolueesta ja sen johtajasta Siv Jensenistä tulee nyt ministeri. Protestipuolueet eivät ole Euroopassa kovin usein istuneet hallituksissa, joten muutos on tässä suhteessa merkittävä. Haluavatko kaksi muuta porvaripuoluetta, kristillisdemokraatit ja venstre istua samassa hallituksessa vai tukevatko ne hallitusta äänettöminä yhtiömiehinä, jää nähtäväksi.

Norjan talous on vahva, mutta maalla on silti ongelmansa. Hallitus on toiminut pitkäjänteisesti, kun ei ole tuhlannut öljymiljardeja vaan sijoittanut ne valtavaan öljyrahastoon, josta ne joskus voidaan käyttää tuleviin investointeihin. Norjan öljyrahaston arvo on 4500 miljardia kruunua eli noin 550 miljardia euroa.

Öljy on Norjan vahvuus ja heikkous. Öljystä tulee viidennes maan kansantuotteesta ja joka neljäs kruunu valtion budjetissa on öljykruunu. Myös Norjan valtiontalous on alijäämäinen, aukko vain täytetään öljyrahalla. Muut maat joutuvat vastaavassa tilanteessa tekemään velkaa.

Norjalaiset ovat niin rikkaita, että he ovat suorastaan huumantuneita. Muuta maailmaa ei ole olemassa.

Tämä ei ole kateellisten naapurien puhetta vaan sen on sanonut norjalainen kirjailija Jan Skjaerstad.

Norjassa monet asiat, bensiini mukaan lukien, ovat kalliita, mikä ärsyttää kuluttajia. Veroaste on korkea ja se säilyy luultavasti korkeana hallituksen väristä riippumatta.

Uusi hallitus pyrkii muuttamaan Norjaa. Mihin suuntaan, se on vielä epäselvää.

Norja ei ole EU:n jäsen vaan sillä on Eta-sopimus EU:n kanssa. Oikeistopopulistinen edistyspuolue haluaisi Norjan ulos jopa Etasta, samoin kuin se haluaisi Norjan irtisanovan Schengen-sopimuksen, joka takaa vapaan liikkumisen maiden välillä. On selvää, että Norjan uusi hallitus ei voi lähteä tekemään tällaisia liikkeitä.

Muutokset politiikassa saattavatkin lopulta olla vähäisiä. Vähän lisää yksityistämistä sosiaalipalveluissa, lisää yksityiskouluja ja muutoksia irtisanomissuojaan. Suuret linjat kuitenkin säilyvät.

Norja jatkaa huoletonta elämäänsä maana, jossa on maailman korkein elintaso, iloisimmat ihmiset ja korkeimmat hinnat.