Metsästä halutaan uutta suojelurahaa

Suomalaisten ja koko Suomen kansantalouden kannalta on erittäin myönteistä, että perinteikäs metsäteollisuus on monien laihojen vuosien jälkeen ryhtynyt investoimaan.

Olisi hyvä, että muutkin teollisuuden haarat seuraisivat metsäteollisuuden esimerkkiä, koska teollisuuden investoinnit ovat jo vuosi olleet pienemmät kuin poistot. Näin ei voi jatkua pitkään, koska teollisuuden pohja rapautuu eikä kohta ole mitään vietävää.

Metsäteollisuuden investoinnit ovat tärkeitä myös siksi, että raaka-aine tulee suurimmaksi osaksi kotimaasta ja viennistä saatavat tulot jakaantuvat ympäri maata. Esimerkiksi Metsä Fibren Äänekoskelle rakennettavan biotuotetehtaan arvioidaan lisäävän vientituloja 500 miljoonaa euroa vuosittain.

Finnpulp suunnittelee maailman suurimman havusellutehtaan rakentamista Kuopioon. KaiCell Fibres Oy suunnittelee biojalostamon rakentamista Kainuuseen ja kiinalainen Sunshine Kaidi New Energy Group suunnittelee rakentavansa miljardi euroa maksavaa biojalostamoa Kemiin.

Näiden uusien investointien lisäksi teollisuus on uusinut vanhoja koneitaan, joten puun kysyntä kasvaa merkittävästi eli noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Erityisesti metsäteollisuuden piirissä on herännyt huoli puun riittävyydestä. Kysymys ei ole siitä, etteikö Suomen metsissä olisi puuta, vaan siitä, ettei sitä saada liikkeelle. Valtakunnan metsien 11. inventoinnin mukaan metsät kasvavat 105,5 miljoonaa kuutiota vuodessa ja kestävät vuosittaiset hakkuumahdollisuudet ovat 86 miljoonaa kuutiota. Nykyinen hakkuumäärä on 65 miljoonaa kuutiota.

Puukaupan vauhdittamiseksi on esitetty monenlaisia keinoja, vaikka suuressa osassa Suomea ongelmana on puun vähäinen tai jopa olematon kysyntä.

Metsäteollisuuden mielestä esimerkiksi ainespuuta ei pitäisi käyttää lainkaan energiantuotannossa. Metsänomistajien myynti-intoa on haluttu vauhdittaa muun muassa erilaisilla raippaveroilla ja ulottamalla kiinteistövero metsiin. Myös metsätilojen omistusrakennetta pitäisi teollisuuden mielestä parantaa.

Metsäteollisuus osoittaa melkoista kekseliäisyyttä pyrkiessään patistamaan metsänomistajia puukaupoille. Metsäteollisuus ry ehdottaa nyt uutta täydentävää vapaaehtoista mallia metsäluonnon suojeluun. Ehdotuksen mukaan metsänomistaja saisi suojelukorvaukset käyttöönsä puuta myydessään verovähennyksen muodossa. (MT 11.4.)

Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntijan Inka Mustan mukaan teollisuus haluaa kehittää mallin, joka palvelisi suojelua, mutta edistäisi samalla puukauppaa.

Metsänomistajien tekemiset kiinnostavat teollisuuden lisäksi myös luonnonsuojelujärjestöjä, mutta näkökulma on toinen. Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan Leo Straniuksen mielestä talousmetsiin voisi määrätä kymmenen prosentin suojeluvero. Vero olisi maksettava puukauppatuloista, jos metsän pinta-alasta on suojeltu vähemmän kuin kymmenen prosenttia.

Metsänomistajat ovat jäämässä puun ja kuoren väliin metsäteollisuuden ja luonnonsuojelujärjestöjen puristuksessa Molemmat tahot esittävät omia vaatimuksiaan, mutta ne ovat usein vastakkaiset. Yhteistä esityksissä on lähes poikkeuksetta, että maksumiehen rooli on varattu tavalla tai toisella metsänomistajille.

Tulevaisuuden puuhuollon kannalta avainasemassa on, että metsänhoitotyöt tehdään ajallaan. Tässä asiassa metsänomistajilla ja muilla puukaupan osapuolilla on paljon parantamisen varaa. Kiinnostusta metsänhoitotöiden tekemiseen voisi lisätä erilaisten verojen sijaan puun kysyntä ja riittävä hinta.

Biotalouteen kohdistuvat kovat odotukset. Odotusten täyttämisessä ovat avainasemassa metsänomistajat ja metsäteollisuus. Paras ja kestävin ratkaisu tulevaisuuden haasteisiin löytyy yhteistyöstä eikä pakkokeinoista.