Luontoarvokauppa olisi yksi vaihtoehto metsien käyttöön

Metsäinsinööri Jane Rekola inventoi valtion vanhaa ja luonnontilaista metsää Hämeenlinnan Evolla. Inventointien aikataulu on tiukka, koska sitä ei voi tehdä lumisena aikana. Kuva: Jarno Mela

Metsäyhtiöt kertovat mielellään, miten ne edistävät metsien monimuotoisuutta. Metsiin jätetään esimerkiksi entistä enemmän pökkelöitä, suojakaistoja ja lahopuuta. Viimeksi teollisuus on muun muassa kertonut sitoutuvansa 50 metrin suojakaistoihin raakkukohteiden ympärillä.

Metsäteollisuuden työ metsäluonnon monimuotoisuuden ja vesistöjen suojaamiseksi on tärkeää. Samalla on hyvä tiedostaa, että teollisuus tekee tätä arvokasta työtä valtaosin yksityisten metsänomistajien metsissä ja metsäomistajien laskuun.

MTK:n metsäjohtokunnan mielestä metsäyhtiöiden sitoumukset esimerkiksi nykyistä leveämpiin suojavyöhykkeisiin ovat oikeansuuntaisia, mutta niistä aiheutuvat kustannukset eivät saa jäädä yksin metsänomistajille. Metsäjohtokunnan mukaan koko alalla pitää olla valmiutta kehittää toimintaa entistä vastuullisemmaksi myös kustannusjaossa. (MT 30.8.)

MTK:n tavoitteena on, että luontoarvoille lasketaan hinta ja tämä tuodaan osaksi metsänhoitoyhdistysten valtakirjakauppoja. Tämä tarkoitta, että esimerkiksi vesistöihin rajoittuvilla metsäyhtiöt voisivat tehdä puutavaralajien lisäksi tarjouksen suojakaistakorvauksesta.

Koska metsänhoitoyhdistykset kilpailuttavat valtakirjalla suuren osan puukaupoista, olisi MTK:n metsäjohtajan Marko Mäki-Hakolan mukaan luontevaa, että yhdistyksen kautta tehtävissä kaupoissa osa metsänomistajan tuloista tulisi jatkossa luontoarvoista.

Samaa käytäntöä voi soveltaa myös hiilikauppaan, jossa metsänomistajalle maksetaan, että hänen metsänsä sitovat ilmasta hiilidioksidia. Nykyisillä päästökaupan hinnoilla se voisi olla metsänomistajalle kannattavampaa kuin puiden myyminen. Jalostavan teollisuuden, työpaikkojen ja kansatalouden kannalta tilanne on eri.

On tärkeää, että Suomessa puhutaan metsistä, niiden käytöstä ja merkityksestä. Metsien suojelu- ja monimuotoisuusvaatimusten yhteydessä ei voi kuitenkaan unohtaa, että kyseessä on globaali, kilpailtu toimiala. Hiilensidonnan yhteydessä on puhuttu niin sanotusta hiilivuodosta. Jos Suomessa metsien hakkuita rajoitetaan, hakkuut siirtyvät sinne, missä luonnosta huolehtiminen ei ole asialistalla korkealla.

Ovatko metsäteollisuuden asiakkaat valmiita maksamaan enemmän siitä, että Suomessa hoidetaan asiat entistä paremmin? Sahateollisuus ry:n toimitusjohtajan Tino Aallon mukaan asiakasta ei kiinnosta, miten luontoa tai ilmastotoimia on hoidettu. Hänen mukaansa eräässä kansainvälisessä kokouksessa ihmeteltiin, ovatko suomalaiset vähän hulluja, kun teollisuus tekee vapaaehtoisesti vastuullisuus- ja monimuotoisuustyötä. (MT 1.7.)

Metsähallitus inventoi parhaillaan valtion vanhoja metsiä, koska Suomi on EU:n biodiversiteettistrategiassa sitoutunut suojelemaan vanhat metsät. Hallituksen odotetaan vahvistavan vanhojen metsien kriteerit syksyn aikana. Ne ovat todennäköisesti samat, mitä hallitus on esitti kesäkuun alussa.

Vaikka hallitus on sitoutunut ohjelmassaan suojelemaan valtion omistamat vahat metsät, muistuttaa Metsähallituksen Metsätalous oy:n Etelä-Suomen aluejohtaja Eeva-Liisa Jorri, että kriteerit ohjaavat myös yksityismetsien käyttöä.

Yksityisten vanhojen metsien suojelu on eräänlaista luontoarvokauppaa, joten siihen pitää valtiolla olla rahaa. Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi puolestaan on todennut, että suojeluun on varattava lisää rahaa, jotta ei jouduta tilanteeseen, jossa metsäteollisuus ei osta yksityismetsistä puuta, mutta metsänomistaja ei saa suojelukorvausta. (MT 6.6.)

Luontoarvokauppa ei ole vain teollisuuden ja valtion asia. Jokainen voi osallistua luontoarvokauppaan, ostamalla markkinoilta metsää suojelua varten.