Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kiistelyn tilalle tarvitaan yhteistyötä

    Yhteistyötä 
ei voi rakentaa
 mielikuvien varaan.

    Viime vuosi oli suomalaisille ruuan tuottajille vaikein vuosikymmeniin. Monen viljelijän talous on ajautunut kuilun partaalle. Ahdinkoa pahentaa, että tulot ovat pienentyneet jo monta vuotta peräkkäin eikä taloudellisia puskureita ole kertynyt.

    Viiden viime vuoden aikana Suomen maataloustulo on laskenut 53,7 prosenttia. EU-maissa maataloustulo laski samaan aikaan keskimäärin 5,7 prosenttia. Esimerkiksi Irlannin maataloustulo kasvoi viidessä vuodessa 17 prosenttia.

    Syitä maatalouden tulojen alentumiseen on monia. Viljelijöiden saamat tuet ovat alentuneet, mutta suurin syy tulojen putoamiseen löytyy markkinoilta.

    Ruuan tuottajahintojen alentuminen ei ole heijastunut kuluttajahintoihin näkyvästi ennen kuin viime vuonna. Huomenna tulee vuosi sitä, kun S-ryhmä aloitti halpuuttamiskampanjansa.

    S-ryhmästä on vakuutettu moneen kertaan, että ruuan halpuuttaminen maksetaan kaupan omista katteista. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ei vieläkään usko kaupan vakuutteluja. Marttilan mielestä halpuuttaminen maksatetaan suurimmalta osin tuottajien taskusta (MT 15.1.).

    Vaikka halpuuttamiskampanja hermostutti tuottajat, se on ollut SOK:n vähittäiskaupan kaupallisen johtajan Ilkka Alarodun mukaan menestys. Samaa mieltä on yliopistolehtori Sari Ollila. Hän mielestään se on loistava esimerkki taidokkaasti suunnitellusta kampanjasta. Hintamielikuvalla on suuri merkitys myös ruokakaupassa, vaikka ruuan osuus kotitalouksien kokonaiskulutuksesta on vain 10–16 prosenttia.

    Tuottajien arvosteluun kauppa on vastannut myös sanomalla, että kauppa ostaa vain vähän tuotteista suoraan tuottajilta. Tuottajat saavat tulonsa suurelta osin elintarvike­teollisuudelta.

    Ruuan kuluttajahintojen alentaminen aiheuttaa paineita koko elin­tarvikeketjulle. Professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta arvioi, että kaupan hintakisa alentaa teollisuuden katteita, ja tätä kautta syntyy paineita myös tuottajahintojen edelleen alentamiseen.

    Niemi muistuttaa, että ruoka-alea ovat auttaneet maatalouden ja teollisuuden tuottajahintojen sekä tuonti­ruuan hintojen lasku. Hänen mielestään halpuuttamisen mahdollisti osaltaan ruokamarkkinoiden kysyntä-­ ja tarjonta­tilanteen muutos. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa Venäjä-­pakotteet.

    K-ryhmä on valinnut erilaisen markkinointistrategian kuin S-ryhmä. Halvan mielikuvan sijaan Kesko korostaa paikallisuutta ja reiluutusta tuottajien suuntaan. Ruokakeskon toimitusjohtaja Jorma Rauhala muistuttaa, että joidenkin elintarvikkeiden myyminen pysyvästi alle hankintakustannusten ei ole vastuullista eikä kestävää.

    Keskustelussa ruuan halpuutta­misen maksajasta ei tunnuta pääsevän yksimielisyyteen. Joka tapauksessa tärkein kysymys on, miten kotimainen ruoka pärjää kilpailussa tuontiruualle. Kilpailu kuuluu markkinatalouteen, mutta sitä pitää käydä reilulla tavalla.

    Kaupan vahva asema elintarvike­ketjussa tuo sille myös suuren vastuun kokonaisuudesta. Ilman kotimaista alkutuotantoa ei ole myöskään kotimaista elintarviketeollisuutta. Kaupan kannattaa muistaa, että kuluttajat haluavat kotimaassa tuotettua ruokaa.

    Suomalaisen elintarvikeketjun tehokkuutta pitää koko ajan parantaa, mutta samalla on muistettava, ettei halvalla saa hyvää ja laadukasta ruokaa.

    Kotimainen ruokaketju ei menesty tulevaisuudessa riitelemällä, vaan sen on tehtävä nykyistä enemmän yhteistyötä. On hyvä, että SOK:n Alarodun toiveena on löytää enemmän yhteistä säveltä keskusteluun. Hänen mielestään kaupalla ja tuottajilla on yhteisenä tavoitteena muun muassa kotimaisuuden nostaminen.

    Yhteistyön rakentaminen edellyt­tää avoimuuden lisäämistä. Markkinoinnis­sa mielikuvat ovat tehokkaita, mutta yhteistyötä ei niiden varaan voi rakentaa.