Hallitus menetti toimintakykynsä

Pääministeri Sanna Marin (sd.) ajautui hallituksensa kanssa ongelmiin heti koronakriisin alkaessa hellittää. Johtavan hallituspuolueen energia suuntautui niin vahvasti epidemian vastaisiin toimiin, että huoli maan taloudesta jäi demarijohdolta sivuosaan. Jälki on ikävää koko maan kannalta. Koronan jälkeen pitäisi päästä kasvuun, mutta hallitus on talouspolitiikan osalta nyt toimintakyvytön.

Tilanne yllätti Marinin viikonloppuna, kun hänelle selvisi, ettei valtiovarainministeripuolue keskusta anna periksi vastuulliseksi kokemastaan talouden linjasta. Koronan hoidossa kunnostautuneelle Marinille tilanne oli hallituksessakin uusi. Nuori pääministeri tottui siihen, että häntä kuunnellaan.

SDP:n kannatus kävi Marinin henkilökohtaisen suosion peesissä poikkeuksellisen korkealla. Tästä huolimatta muu hallitus tuki pääministeriään. Vaikka koronatoimet ovat turhauttaneet kansaa, Marinin hallituksen toimia tukee edelleen puolet suomalaisista (MT 24.4.).

Kansa voi olla asiassa kiittämätöntä, mutta se ei SDP:n puheenjohtajaa auta. Marinia on varoitettu talouspolitiikan merkityksestä myös puolueen omista riveistä. Marin on yhdessä puolueensa varapuheenjohtajan Matias Mäkysen, vasemmistoliiton ja vihreiden tuella vetänyt uusvasemmistolaista talouspolitiikkaa, jonka ydin on velkaantumisella aikaansaatava kysyntä ja talouskasvu.

Vapaamielisestä suhtautumisesta velkaan onkin tullut uuden vasemmiston symboli. Sitä ovat helpottaneet poikkeuksellisen alhainen korkotaso ja Euroopan keskuspankin massiivinen tuki. Samalla velan käsite on hämärtynyt, koska myös Yhdysvallat elvyttää tällä hetkellä talouttaan massiivisilla tukipaketeilla. Kotimaassakin korona-aikana yrityksille annetut tuet ovat perustuneet juuri velkaan.

Kun SDP ja vasemmistoliitto olisivat halunneet vielä koronan jälkeen lisätä velkaantumista entisestään, keskusta heräsi puolustamaan perinteistä budjetin raameissa pysymistä ja hallituksen ohjelmaa. Itse asiassa keskusta puolustaa myös tulevaisuuden näkymää, jota ei rakenneta syömävelalle. SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden ajatuksissa velkaantumisen taittaminen on niin kaukana, ettei sinne ole oikein mahdollista nähdä.

Keskustan huolessa ei ole mitään kummallista. Puolue ei ole myöskään ajatuksineen yksin. Kokoomuksen ja perinteisen oikeiston ajatusmaailma menee hyvin yhteen puoluejohtaja Annika Saarikon ja valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) kanssa.

Myös perussuomalaiset ovat arvostelleet rajusti vasemmiston velkavetoista taloudenhoitoa, elinkeinoelämän etujärjestöistä puhumattakaan.

Ehkä vahvimmin velkaantumista ja sen merkitystä Suomelle ja koko markkinataloudelle on toistuvasti kyseenalaistanut tasavallan presidentti Sauli Niinistö. MTV:n haastattelussa lauantaina Niinistö uudisti huolensa koronan jälkeisestä velanoton jatkumisesta ja kysyi, onko nykyinen elintaso rakennettu jatkuvalle velalle.

Velkaantumisesta kannattaisi huolestua myös vasemmiston riveissä. Yhden prosenttiyksikön nousu Suomen maksamissa koroissa merkitsee 1,7 miljardin lisämenoa vuodessa. Jos korot lähtevät Euroopassa nousuun, edessä saattaa olla uusi finanssikriisi tai jopa eurooppalaisen talouden romahdus. Esimerkiksi Italian talous ei kovin merkittävää koron nousua kestä. Romahtaessaan Italia tekisi vakavaa tuhoa koko EU-alueelle.

Uudessa vasemmistolaisessakaan talouspolitiikassa ei ole keinoa välttää velkojen takaisinmaksua, kun velkojat sitä vaativat. Vain vahva kansantalous kestää talouden isot sokit sortumatta. Suomen pitäisi pyrkiä sellaiseksi. Velkaantumalla se ei onnistu.

Kestävä hyvinvointi ei voi perustua velalle. Se perustuu työnteolle, edelleen.

Vain vahva kansantalous kestää isot sokit sortumatta.