Kotimaista ruokaa olisi syytä juhlia

Harva suomalainen tietää, että huomenna vietetään Pyhäinpäivän lisäksi perinteistä sadonkorjuujuhlaa Kekriä. Menneinä vuosisatoina Kekriä juhlittiin siinä vaiheessa kun karja oli tuotu sisään, jyvät saatu laariin, juurekset kellareihin ja syysteurastukset tehtyä.

Kekriä ei ole juhlittu vain Suomessa, vaan se on vanha eurooppalainen maanviljelyskulttuuriin liittyvä perinne. Kekriä vietetään nykyisin Pyhäinpäivän aikaan, mutta alunperin se ajoittui Mikkelinpäivän ja Pyhäinpäivän väliin. Juhlan ajankohta vaihteli alueittain ja se riippui siitä, koska syystyöt saatiin valmiiksi.

Kekri oli vuoden suurin juhla ja se aloitti uuden kalenterivuoden. Siihen liittyi työvuoden päätös, sadonkorjuujuhla sekä palkollisten vapaaviikko ja uuden pestipaikan ottaminen. Talonpoikaishistoriaa tutkineen Juha Kuisman mukaan Kekri on nykyajan kielellä myös pätkätyöläisten juhla. Kekrin aikana muistettiin Pyhäinpäivän tapaan vainajiakin.

Kekrin viettoon liittyi olennaisena osana satovuoden antimien runsas nauttiminen, koska näin haluttiin turvata tulevan vuoden sato ja karjaonni. Monet nykyisin jouluun ja vuodenvaihteeseen kuuluvat perinteet juontavat juurensa kekristä. Kekripukista on tullut joulupukki, ja jouluna ruokapöydät notkuvat Kekrin tapaan.

Yhdysvalloista Suomeenkin viime vuosina levinnyt Halloween on saanut alkunsa eurooppalaisesta Kekristä. Kekri-perinteen veivät Yhdysvaltoihin irlantilaiset siirtolaiset. Kurpitsalyhdyt ovat korvanneet alkuperäiset naurislyhdyt.

Halloweeninkin juhlinnassa ovat sen perinteiset juuret suurelta osin unohtuneet, ja se on muuttunut monen muun juhlapäivän tapaan kaupalliseksi karnevaaliksi. Naamiaisasuun pukeutunut juhlija ei useinkaan tiedosta, että meneillään on perinteinen sadonkorjuujuhla.

Sadonkorjuujuhlalle on kuitenkin edelleen tarvetta, vaikka suhde ruokaan ja sen tuottamiseen on vuosisatojen aikana muuttunut. Ruoka on tänään yhtä tärkeää kuin se on ollut aikaisemminkin.

Ihmisten haluavat entistä tarkemmin tietää, kuka, missä ja miten heille myytävän ruuan on tuottanut. Tämä näkyy muun muassa kasvaneena kiinnostuksena lähi- ja luomuruokaa kohtaan.

Kiinnostus kotimaista laadukasta ruokaa kohtaan on hyvä asia, mutta ikävä kyllä se ei ole näkynyt laajemmin ruuan arvostuksena. Vaikka laadusta puhutaan paljon, kilpailee kauppa siitä, kuka halpuuttaa ruokaa eniten. Ruokakorivertailuissa laadulla ei ole merkitystä, vaan kisan voittaa aina halvin.

Kotimaisen ruuan arvostuksen nostamiseen on monta syytä. Suomessa tuotettu ruoka on tutkitusti turvallista. Euroopan ruokaturvallisuusviraston Efsan raportin mukaan Suomessa syödään EU:n puhtainta ruokaa. Suomessa ei eläimille syötetä hormoneja, eikä niitä lääkitä antibiooteilla varmuuden vuoksi.

Korkeasta laadusta huolimatta ruuan osuus kotitalouksien menoista on yleiseen hintatasoon suhteutettuna Suomessa Euroopan alhaisimpia. Suomalaisten tuloista ruokaan kuluu keskimäärin ainoastaan 13 prosenttia.

Suomessa tuotetaan halvalla erittäin laadukasta ruokaa. Tällainen tilanne ei voi jatkua loputtomasti. Huoltovarmuuskeskus totesi pari vuotta sitten, että Suomen ruokaturvan suurin uhka on maatalouden heikko kannattavuus.

Ruuan hinnan sijaan pitäisi puhua ruuan arvosta. Ruuan arvo pitäisi tiedostaa sellaisessakin tilanteessa, jossa sitä on yltäkyllin saatavilla. Ruokaturva yhdistettynä ruokaturvallisuuteen ovat maailmanlaajuisessa mittakaavassa harvinainen yhdistelmä.

Kotimainen ruoka ja sen tuottajat ovat juhlansa ansainneet.