YM ei yllätä

Kansalaisen oikeus saada tietoa häntä koskevasta päätöksenteosta katsotaan normaaliksi osaksi 2000-luvun hallintokulttuuria. Julkisen vallan käyttöä pitää voida myös arvioida julkisesti.

On erikoista, että juuri ympäristöhallinto poikkeaa toistuvasti näistä vaatimuksista. Jostakin syystä se ei halua keskustelua ympäristöpolitiikan käytännöistä – oma asiantuntemus ja käskyttävä toimeenpano tuntuvat riittävän.

Viime viikolla ympäristöministeriö ja Metsähallitus järjestivät Varsinais-Suomessa Laitilassa kuulemistilaisuuden maakuntaan perustettavista, uusista luonnonsuojelualueista. Kutsu tilaisuuteen oli vain kovin rajattu.

Koska aiemmin Natura-suojeltujen alueiden tulevat lisärajoitukset koskisivat lähinnä metsästystä, kuulemistilaisuuteen oli kutsuttu vain metsästysseurojen edustajia. On omituista, että esimerkiksi suojelualueiden läheisyydessä olevia maanomistajia ei haluttu kuulla. Suojelu ja sen rajoitukset kiinnostaisivat varmasti laajempaakin yleisöä.

Salailun kruunasi se, että tiedotusvälineet haluttiin pitää tilaisuudesta ulkona. Paikalle pyrkineelle Maaseudun Tulevaisuuden toimittajalle järjestäjät totesivat, että tilaisuus on suljettu, eikä häntä päästetä sitä seuraamaan.

Tapaus on nykypäivän hallintokulttuurin näkökulmasta mullistava. Sen erikoisuutta lisää, että vaatimus suljetusta tilaisuudesta oli ympäristöministeriön, mutta ministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka vakuuttaa, ettei hallinnon hankkeissa ole mitään salattavaa (MT 24.2.).

Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) on painottanut avoimuuden ja paikallisten ihmisten kuulemisen merkitystä ympäristöhallinnon toiminnassa. Tämä viesti on ilmeisesti mennyt alan viranhaltijoilta ohi.

Sinänsä ympäristöhallinnon salaileva toiminta maaseudulla ei yllätä. Avoimuus yllättäisi.