Viennistä toivotaan lisää tuottajahintaa

Venäjän ja EU:n kolme vuotta sitten aloittamat vastavuoroiset kauppapakotteet iskivät Suomessa pahiten elintarvikesektoriin. Aikaisemmin Venäjälle viedyille tuotteille piti ryhtyä etsimään uusia kohteita.

Korvaavien vientimarkkinoiden löytymistä hankaloitti, että uusia markkinoita etsivät muidenkin maiden elintarvikeviejät. Ongelmaa pahensi myös, että kauppasota lisäsi ruuan tuontipaineita myös Suomeen.

Seurauksena oli ruuan tuottajahintojen romahdus ja viljelijöiden syvenevä talousahdinko. Tilannetta eivät yhtään helpottaneet ruuan halpuuttamiskampanjat.

Ruokaviennin osalta tilanne on helpottumassa. Finpron johtajan Esa Wrangin mukaan Suomen ruokaviennin pudotus on nyt saatu kurottua umpeen. Uusia vientikohteita ovat muun muassa Kiina, Japani, Hongkong ja Etelä-Afrikka. Wrang arvioi, että ruokavienti on pian suurempaa kuin ennen kauppapakotteita. (MT 3.11.).

Kotimainen ruoka kiinnostaa myös suomalaisia kuluttaja entistä enemmän. Suomen suurimmissa kauppaketjuissa kotimaisen ruuan osuus on 80 prosenttia. Myös Lidlissä suomalaisen ruuan osuus on kasvanut 50 prosenttiin.

Selityksiä kotimaisen ruuan myynnin kasvuun on monta. S-ryhmässä painotetaan halpuuttamisen merkitystä. Keskon tavarakaupan johtajan Ari Akselin mielestä kotimaisuus valintakriteerinä on vahvistunut. Akselin mukaan kotimaisuuden vanavedessä kasvaa vahvasti myös lähiruuan kysyntä.

Kotimaisen ruuan kysyntä on lisääntynyt niin paljon, että joistakin tuotteista on suorastaan pula. Esimerkiksi naudan jauheliha uhkaa loppua.

Joka tapauksessa viennin ja kotimaisen ruuan kysynnän kasvu ovat tärkeitä asioita. Ongelma on, etteivät muutokset – ainakaan vielä – näy viljelijöiden saamissa hinnoissa. Markkinataloudessa tarjonnan niukkuuden pitäisi johtaa hintojen nousuun.

Maailman ruokamarkkinoita kuvaa hyvin, että samaan aikaan kun Suomesta yritetään lisätä vientiä, kasvaa myös tuonti. Syynä tähän on omavaraisuuden aleneminen. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Suomen ruokaomavaraisuus on naudanlihassa noin 80 prosenttia, leipäviljassa noin sata ja nestemäisissä maitotuotteissa hieman alle sata prosenttia.

Mitä enemmän näitä tuotteita viedään, sitä enemmän niitä myös pitää tuoda, jotta kuluttajien kysyntään pystytään vastaamaan. Esimerkiksi tuontijuustojen osuus Suomen kulutuksesta on jo yli puolet.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila totesi viime viikolla MTK:n lihaseminaarissa, että lihan tuottajahintaa kotimarkkinoilla saadaan korjattua vain niukkuuden kautta. Marttilan mielestä ratkaisu on kasvava vienti.

Niukkuuden lisääminen viennin kautta on Marttilan mielestä tuotannon vähentämistä parempi ratkaisu. Marttila muistutti, että Ruotsissa lihan tuottajahinnat ovat nousseet kovan kautta, koska omavaraisuus ehti romahtaa puoleen.

Nyt ruotsalaiset kaupat kertovat kuluttajille, miksi ruotsalainen liha on ulkomaista parempaa ja miksi siitä kannattaa maksaa ulkomaista enemmän. Luken erikoistutkijan Csaba Jansikin mielestä on vaikea kuvitella, että kauppa Suomessa tekisi vastaavaa. Perusteita sille kyllä löytyy. Ne ovat suurelta osin samoja, millä suomalaista ruokaa markkinoidaan ulkomaille.

Kotimaisen ruokaturvan kannalta on tuotannon säilyttäminen edes nykytasolla tärkeää. Eri asia on, nostaako lisääntyvä vienti myös tuottajahintoja, vai lisääkö kauppa tuontia. Jos tuottajahintoja ei saada nousuun ja ruuan omavaraisuuden lasku jatkuu, menevät vientiponnistelutkin hukkaan.

Kuluttajien kannalta on olennainen kysymys, pystyykö tai haluaako kauppa tarjota kuluttajille heidän haluamaansa kotimaista ruokaa.