Suomen elintarvikevienti kaipaa myyttien murtajaa

Suomi oli vuonna 2019 Berliinin Grüne Woche -elintarvikemessujen pääyhteistyökumppani. Kuva: Jaana Kankaanpää

Suomen jättimarketeissa on kaikki yltäkylläisyyden rajat ylittävä valikoima ruokaa. Hinnat ovat kautta linjan kohtuullisia ja laadusta on vaikea valittaa, koska pelikentän ainoan todellisen vaihtoehdon useimmille tarjoaa Lidl. Saksalaisketju kirittää usein halvemmalla hinnalla.

Kuluttajalle ruoan valtakunnassa on siis kaikki hyvin ennen muuta siksi, että paremmasta ei vähäisen kilpailun vuoksi ole tietoa.

Moni sanoo kyllä kantavansa huolta siitä, että maataloustuottajat ja elintarvikevalmistajat ovat syvässä kannattavuusahdingossa samaan aikaan, kun kaupan keskusliikkeet vuolevat kultaa. Huoli ei kuitenkaan ole niin suuri, että poliitikot huolestuisivat riittävästi ja panisivat asioita pontevammin kuntoon.

Keskusliikkeiden puristuksessa kuihtuville maatiloille ja elintarvikevalmistajille kestävin ratkaisu on viennin lisääminen. Korkean jalostusasteen tuotteista saa kansainvälisillä markkinoilla hyvän hinnan. Kun vienti lähtee vetämään, kotimaisen nollakasvumarkkinan voi ainakin osittain unohtaa.

Suomi on reilun kahden miljardin euron elintarvikeviennillä väkilukuun suhteutettuna EU-maiden hännänhuippu. Pieni ja periferinen Irlanti kuusinkertaisti ruokavientinsä kymmenessä vuodessa. Suomen pitää pyrkiä samaan.

Edellytys on, että elintarvikeketjuun rustottuneet vientimyytit murretaan. Murtajaksi tarvitaan pysyvä ruokavientiorganisaatio, jonka riittävä rahoitus on hakattu kiveen seuraavaksi 25 vuodeksi.

Esimerkiksi Irlannilla on Board Biaksi ristitty yksikkö. Sen kassa on 40 kertaa muhkeampi kuin Business Finlandin Food from Finland -ohjelmalla, joka päättyy vuoden lopussa.

Food from Finland voi olla Suomen nyrkki myös jatkossa tai sen tilalle voidaan perustaa erillinen vienninedistämisyhtiö. Rahoitusta on tultava myös yksityisiltä yrityksiltä, jotta ne saadaan sitoutumaan hankkeeseen.

Ehkä oleellisinta on, että uusi yksikkö, toisin kuin Business Finlandin ohjelmat, saa tarjota yrityksille markkinaehtoisia konsulttipalveluita. Se kiellettiin yksityisten konsulttiyhtiöiden painostuksesta ja EU:n valtiontukisääntöihin vedoten kymmenisen vuotta sitten. Päätös oli hölmö ja se kirvelee, koska kilpailevissa EU-maissa vastaavaa ei ole.

Varsinaisen myyttien murtamisen uusi organisaatio voi aloittaa maataloustuottajista ja jalostavista osuuskunnista. Ne on herätettävä huomaamaan, että perinteinen ketju tiloilta osuuskuntien kautta valmiiksi tuotteiksi K- ja S-ryhmälle ei ole ainoa eikä varsinkaan kannattavin tapa harjoittaa liiketoimintaa.

Atria raivaa jo tässä suhteessa lupaavaa polkua. Saksalaisen Edekan premium-myymälöiden tuoretiskistä löytyy suomalaisten tilojen pihvilihaa Atria-brändillä.

Ulkomaan markkinoille voi myös lähteä ilman vahvaa kotimarkkina-asemaa. Alkoholiviejät ovat tämän myytin jo murtaneet.

Ajatukset suomalaisesta ruoasta maailman parhaana ja laadukkaimpana pitää nekin kitkeä. Samalla voidaan luopua uskosta, jonka mukaan laatu myy itse itsensä.

Kotimaiset elintarvikkeet ovat kaikkialla maailmassa maailman parhaita. Ne voitetaan vain vielä paremmilla ja paremmuus pitää osata todistaa nerokkaalla markkinoinnilla.

Samalla, kun murretaan myyttejä, paljastetaan viennille kriittiset elintarvikeketjun heikkoudet, kuten avuttomat logistiikkaketjut. Liian monta kertaa suomalaisilta livahtaa lupaava kauppa sivu suun siksi, että jo koe-erän toimittamisen kanssa tuhrataan.

Elintarvikeviennin noin 20 prosentin kasvu viime vuonna oli lupaavaa. Kasvua tuli ennen muuta korkeamman jalostusasteen tuotteista. Tämä kehitys ei saa nyt tyssätä Food from Finland -ohjelman loppumiseen eikä tekemistä kahlitseviin myytteihin.