Tiedustelulait osa kokonaisturvallisuutta

Kokonaisturvallisuus on käsite, joka kattaa yhteiskunnan kaikki osa-alueet. Valtioneuvoston vuonna 2012 tekemän periaatepäätöksen mukaan kokonaisturvallisuus on tila, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhat ovat hallittavissa.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia päivitettiin viimeksi noin vuosi sitten. Vaikka yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtiminen usein katsotaan olevan viranomaisten asia, se ei yksin riitä.

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen tarvitaan viranomaisten, elinkeinoelämän sekä järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintaa. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan turvaamiseen kuuluvat uhkiin varautuminen, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinta sekä niistä toipuminen.

Yksi tällainen hyvän sään aikana varautumista edellyttävä asia on ruuan riittävyys poikkeusoloissa. Pari viimeistä satokautta ovat osoittaneet, kuinka haavoittuva kotimainen ruokaturva on. Arvioiden mukaan kotimainen tuotanto ei tänä vuonna kata kulutusta.

Normaalioloissa vaje voidaan korvata tuonnilla, mutta pitää varautua ennakkoon, miten toimitaan, jos ruokaa ei syystä tai toisesta ole mahdollista tuoda.

Samanlaista varautumista tarvitaan myös muun muassa energiasektorilla. Suomi on vahvasti riippuvainen tuontienergiasta myös sähkön osalta.

Tietotekniikan kehittymisen seurauksena uudeksi uhaksi ovat nousseet niin sanotut kyberhyökkäykset, joiden avulla pyritään yhteiskunnan toimintojen lamaannuttamiseen.

Esimerkiksi viime viikolla poliisin, Kelan, Tullin ja Veroviraston sähköinen asiointi kaatui. Arvioiden mukaan häiriö johtui ulkomailta tulleesta palvelunestohyökkäyksestä.

Viime vuosien kehitys on johtanut siihen, että varautuminen turvallisuusuhkiin on noussut vahvasti esiin. Yksi esimerkki varautumisesta on sotilas- ja siviilitiedustelulainsäädäntöjen päivittäminen.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan Suojelupoliisilla ja sotilastiedustelulla ei ole oikeutta hankkia tietoja Suomen kautta kulkevista tietoverkoista ja -kaapelista. Naapurimaittemme lainsäädännön mukaan ne voivat seurata Suomesta lähtevää ja tänne tulevaa tietoliikennettä sekä suomalaista verkkoliikennettä.

Päivittämisen tarvetta perustellaan muun muassa sillä, että Suomen lainsäädäntö on näiltä osin vanhentunut ja jäänyt jälkeen muun muassa muista Pohjoismaista. Uutta lainsäädäntöä tarvitaan esimerkiksi terrorismin, hybridivaikuttamisen ja kyberhyökkäysten torjumiseksi.

Suojelupoliisin päällikön Antti Pelttarin mukaan Suomi on tiedustelussa liikaa muiden avun varassa.

Tiedustelulakien uudistaminen ei ole yksinkertainen asia, koska se koskettaa yksityisyyden suojaa. Yksityisyyden suojaan puuttuminen edellyttää perustuslain säätämisjärjestystä. Hallitus haluaa lain voimaan nopeutetussa järjestyksessä eli jo nykyisen eduskunnan aikana. Tämä tarvitsee tuekseen eduskunnassa viiden kuudesosan enemmistön.

Vaikka vaalikausien loppuvaiheessa on ollut vaikea saada lainsäädäntöä läpi, näyttää siltä, että tiedustelulait on mahdollista säätää nopeutetulla aikataululla.

Hallituspuolueiden lisäksi SDP, vihreät ja RKP ovat tiedustelulakien kiirehtimisen kannalla. Tuen ehtona on, että tiedustelun valvontaa kiristetään. Vasemmistoliitto vastustaa lakiesitysten kiireellisyyttä ja perussuomalaiset epäilevät kiireellisyystarvetta.

On tärkeää, että Suomen tiedustelulainsäädäntö saadaan mahdollisimman nopeasti ajanmukaiseksi. Kyse on kansakunnan kokonaisturvallisuuden tärkeästä osasta. Näillä asioilla ei ole syytä politikoida.