Puolueilla tilaisuus lisätä kansanvaltaa

Maakunta- ja sote-uudistus sai uutta vauhtia torstaina, kun mielipidemittauksissa selvää kärkipaikkaa pitävä SDP julkisti oman sote-mallinsa.

Silmiinpistävintä SDP:n mallissa on, että se on lähes sama kuin keskustan sote-malli.

Demarit haluavat Suomeen 18 itsehallinnollista ”sote-kuntaa”, joilla on verotusoikeus ja joiden päättäjät valitaan vaaleilla. Pääkaupunki­seudulle ehdotetaan erityisjärjestelyä. Oikeastaan ainoa ero keskustan maakuntamalliin on siinä, että demarit eivät halua sote-kunnille muita kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä. Pitkälti samanlaista mallia ajaa myös vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto.

Keskustalaiset ehtivät jo täyden­tämään omaa maakuntamalliaan ehdottamalla, että Helsinki saa itselleen myös maakuntien tehtävät.

SDP:n ja keskustan ei liene vaikeaa löytää toisiaan sote-kysymyksessä, kun puolueiden ajamat mallit ovat valmiiksi jo hyvin samanlaisia. Maakuntien määrästäkään ei enää saada riitaa aikaiseksi.

Demarien käyttämä nimitys sote- kunta on silmänlumetta, jonka demarit itsekin tietävät. Vai miltä kuulostavat sote-kuntavaalit, sote-kuntaverot tai pohjalaisten vahva sote-kuntahenki?

Sote-kunnat ovat maakuntia ja sellaisiksi niitä myös tullaan kutsumaan.

Jos SDP ja keskusta ovat seuraavassa hallituksessa, todellinen vääntö käydään maakuntien muista tehtävistä. SDP haluaa pitää kiinni valtion keskusvirastojen vallasta. Keskusta siirtäisi maakunnille joukon tehtäviä työ- ja elinkeinopalveluista lomit­ukseen ja alueellisen tieverkon ylläpitoon. Vihreille erityisen tärkeää on viranomaisten oikeus valittaa toistensa päätöksistä.

Vaikka sote on hallinnut keskustelua, maakunnissa on jo tehty valtava työmäärä myös muiden tehtävien osalta. Tätä valmistelua ei pidä heittää roskakoriin. Esimerkiksi lomitus­palveluiden kohdalla epävarma tilanne on jo jatkunut liian pitkään. Niin viljelijöillä kuin lomituksen ammatti­laisilla on oikeus saada nopeasti selvyys lomituspalveluiden tulevasta järjestämismallista.

Maakuntaitsehallinnossa on ennen kaikkea kyse kansanvallan laajentamisesta.

Suomeksi sanottuna valtaa siirretään keskusvirastojen virkamiehiltä vaaleilla valituille päättäjille. Itsehallintoon kuuluu olennaisesti myös maakuntien asukkaiden mahdollisuus tehdä keskenään erilaisia valintoja esimerkiksi aluekehityksessä, liikennejärjestelmässä tai ympäristön­suojelussa.

Verotusoikeus on itsehallinnon keskeinen tunnusmerkki. Sipilän hallituksen kaatuneen sote-mallin suurin heikkous oli juuri verotus­oikeuden puuttuminen. Se olisi tehnyt maakunnista valtiovarainministeriön torppareita. Kun rahoitus kerätään maakunnan asukkailta, heillä on kiinnostusta myös valvoa päättäjien toimia rahan käytössä.

Maakuntien hallintomallin ei tarvitse olla sama kuin kunnissa. Parlamentaarisesti valittu maakunta­hallitus selkeyttäisi vallankäyttöä ja lisäisi äänestäjien kiinnostusta maakuntavaaleja kohtaan.

Kuntia suurempien alueiden itsehallinto on ollut vuodesta 1919 lähtien Suomen hallitusmuodon ja perustuslain ainoa toteutumaton pykälä. Sen toteutuminen on useaan kertaan ollut lähellä. Vuorollaan kaikki puolueet ovat joko kannattaneet tai vastustaneet maakuntahallintoa.

Viimeksi kansanvaltaa on Suomessa laajennettu 1990-luvulla, kun presidentin valinnassa siirryttiin suoraan kansanvaaliin. Eduskuntavaaleihin valmistaudutaan tilanteessa, jossa suurin osa puolueista on valmiita rakentamaan sosiaali- ja terveydenhuollon itsehallintoalueiden pohjalle.

Vaalien voittajilla on historiallinen tilaisuus antaa maakuntien asukkaille mahdollisuus vaikuttaa laajasti alueidensa tulevaisuuteen.