Kuka tahansa voi joutua some-myrskyn silmään – myös metsänomistaja
Nykyaikana, jolloin kuvat ja kannanotot leviävät hetkessä sosiaalisen median verkostoja pitkin, jokainen – myös yksittäinen metsänomistaja – voi yhtäkkiä joutua perustelemaan toimintaansa julkisesti.
Jokivarsien hakkuut ja vesistöjen reunojen suojakaistat ovat olleet vilkkaan julkisen keskustelun kohteina tänä syksynä. Kuva on Pudasjärveltä. Kuva: Timo Heikkala9.10.202405:30
Loppukesän tapahtumat Suomussalmen Hukkajoella käynnistivät metsänhoidon tarkastelussa vaatimusten vyöryn. Odotukset aiempaa paremmasta vesiensuojelusta kohdistuvat paljon laajemmalle kuin pelkästään raakkujokien varsille, esimerkiksi saari- ja rantametsiin.
Tiukentuneen ilmapiirin on huomannut muun muassa OP-ryhmän entinen pääjohtaja, metsänomistaja Reijo Karhinen (MT Metsä 7.10.). Hän arvioi, ettei raakkutapauksesta olisi syntynyt yhtä suurta kohua kymmenen vuotta sitten. ”Nyt ei tiedä, rohkeneeko sanoa, että on metsänomistaja”, hän totesi. Nykyaikana, jolloin kuvat ja kannanotot leviävät hetkessä sosiaalisen median verkostoja pitkin, jokainen – myös yksittäinen metsänomistaja – voi yhtäkkiä joutua perustelemaan toimintaansa julkisesti.
Metsäalan ammattilaiset ovat vuosia puhuneet puunmyyjien yrittäjyydestä. Metsän omistaminen ei ole pelkästään harrastus tai elämäntapa, vaan sitä pitäisi ajatella yritystoimintana. Maatiloilla on jo arkipäivää, että yrittäjän toiminta voi joutua suurennuslasin alle. Ympäristöasiat ja eläimet on hoidettava niin, ettei ulkopuolisilla ole huomauttamista.
Nykyaikana, jolloin kuvat ja kannanotot leviävät hetkessä sosiaalisen median verkostoja pitkin, jokainen – myös yksittäinen metsänomistaja – voi yhtäkkiä joutua perustelemaan toimintaansa julkisesti.
Raakkutapauksen jälkimainingit pakottavat myös metsänomistajat miettimään toimintansa yritysvastuuta uudella tavalla. Jotta elinkeino voi säilyttää yleisen hyväksyttävyyden, sen on pystyttävä näyttämään, että työt hoidetaan hyvin.
Karhinen uskoo, että ajan kuluessa normipohja vihertyy ja tiukkenee. Teoriassa sääntöjen ja byrokratian lisääminen on nopea tapa muuttaa käytäntöjä. Paljon paremmin toimii kuitenkin positiivinen kannustin. Sen vapaaehtoisen metsien suojelun menestystarina on osoittanut.
”Haluaisin nähdä, että metsänomistajat saisivat tuloja esimerkiksi vesistöjen puhdistamisesta. Valio maksaa lisähintaa vastuullisesti tuotetulle maidolle. Samanlaista ajattelua tarvitaan metsätalouteen”, pohtii Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Mika Nieminen.
Hyviä keinoja metsätalouden vesiensuojeluun löytyy jo nykytiedoilla. Olennaista on tehdä järkeviä asioita ja kohdentaa ne niin, että saadaan aikaan mahdollisimman suuret hyödyt. Hehtaaripyssyllä satunnaisesti ammutuilla ehdotuksilla maksimoidaan vain eripuraa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
