Vaalit kuumentavat ilmastokeskustelua

Ilmastokeskustelu käy nyt kovilla kierroksilla. Lisävauhtia keskusteluun antoi hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n pari viikkoa sitten julkaisema raportti.

Raportin mukaan tämänhetkiset lupaukset eivät riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä tavoitteena olevaan kahteen asteeseen vuosisadan loppuun mennessä. Tavoitekaan ei paneelin mukaan riitä, vaan lämpeneminen pitäisi saada pysäytettyä nopeutetulla aikatauluilla 1,5 asteeseen. Ilman nopeita ja järeitä keinoja tässä ei paneelin mukaan onnistuta.

Suomessa IPPC:n raportti on kuumentanut entisestään kiivaana käyvää ilmastokeskustelua. Vaikka raportissa painopiste oli päästöjen vähentämisessä, Suomessa keskustelu painottuu vahvasti hiilen sidontaan ja metsiin.

Keskustelusta saa helposti sen käsityksen, ettei meillä ole tehty mitään päästöjen vähentämiseksi. Lisäksi metsien käyttämisen katsotaan lisäävän päästöjä entisestään.

Väitteet eivät pidä paikkaansa. Keväällä julkistetun Eurostatin tilaston mukaan Suomen hiilidioksidipäästöt vähenivät viime vuonna 5,9 prosenttia. Kun laskennassa otetaan huomioon metsien hiilivaraston kasvu, kasvihuonekaasujen nettopäästöt vähenivät lähes yhdeksän prosenttia. Suomen nettopäästöt ovat vähentyneet 50 prosenttia vuodesta 1990. (MT 8.6.)

Suomen lisäksi EU-maista vain Tanska vähensi päästöjään yli viisi prosenttia. Kokonaisuudessa EU-maiden hiilidioksidipäästöt kasvoivat viime vuonna 1,8 prosenttia.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Esa Vakkilainen ihmetteleekin Suomessa käytävää ilmastokeskustelua. Vakkilaisen mielestä väite, ettei Suomi ei tee mitään, ei todellakaan pidä paikkaansa.

Vakkilainen kaipaa keskusteluun lisää realismia. Hän muistuttaa, että Suomi on yksi niistä kourallisesta maita, jotka ovat oikeasti vähentäneet päästöjä. Tällaisia maita on maailmassa kolmisenkymmentä. (IL 9.10.)

Vakkilaisen mukaan Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on runsaan promillen luokkaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön muistuttaa tässä lehdessä olevassa haastattelussa, että meidänkin pitää tehdä osamme, mutta vähintään yhtä tärkeää on, että vaadimme muita tekemään – erityisesti niitä, jotka vielä enemmän kokonaisuuteen vaikuttavat. Niinistön mielestä ilmastokokoukset ovat tarpeellisia, mutta nyt on jo tekojen aika.

Ensi keväänä järjestetään eduskuntavaalit ja EU:n parlamenttivaalit. Näyttää siltä, että molemmissa vaaleissa ilmastopolitiikka nousee vahvaksi teemaksi. Hiilensidonnassa maa- ja metsätalous ovat avainasemassa, joten ne korostuvat keskustelussa.

Tavallisen kansalaisen kannalta keskustelun seuraaminen on hankalaa, koska esitetyt mielipiteet menevät pahasti ristiin. Toisten mielestä hakkuita pitäisi rajoittaa, koska hiilinielu ja -varasto pienenenevät. Toisten mukaan metsiä tulee hakata ja hoitaa, jotta hiilinielu lisääntyisi ja sitä kautta myös hiilivarasto kasvaisi. Puulla voidaan myös korvata uusiutumattomia raaka-aineita.

Nykyistä hallitusta on syytetty metsien hakkuiden lisäämisestä. Todellisuudessa hallituksella on vain vähän keinoja vaikuttaa siihen, kuinka paljon metsää hakataan.

Puun käyttö riippuu pääosin siitä, kuinka hyvin esimerkiksi sahatavaralla, kartongilla ja sellulla on maailmanmarkkinoilla kysyntää. Parjatut biopolttoaineet syntyvät teollisuuden sivuvirroista ja metsien hoidosta tulevasta harvennuspuusta. Erillisiä energiametsiä ei Suomessa ole.

Vaalikentillä on hyvä muistaa, että suomalaiset metsät kasvavat vuodessa yli 20 miljoonaa kuutiota enemmän kuin ovat suurimmatkaan hakkuusuunnitelmat. Ehdokkailta voi kysyä, mitä vaihtoehtoja suomalaisille hakkuille on, ja ovatko ne parempia ympäristön kannalta? Lisäksi ehdokkaat voivat kertoa, kuka päättää yksityismetsien hakkuista?