Liha-ala tarvitsee uusia ideoita

Yritysmaailmassa kilpailijat ovat harvoin huolissaan toistensa vaikeuksista. Lihatalo HK Scanin tilanne on kuitenkin niin heikko, että se huolettaa jo kilpailija Atrian tuottajia (MT 9.11.).

HK Scanin kolmas osavuosikatsaus oli murheellista luettavaa. Tammi-syyskuun vertailukelpoinen liiketappio yhdeksänkertaistui 45 miljoonaan euroon. Valtaosa tappioista johtuu Rauman siipikarjatehtaan käynnistysvaikeuksista. Tulos on kuitenkin reilusti pakkasella myös ilman sitä.

Myös kilpailija Atrian tulos putosi, vaikka se on onnistunut kasvattamaan markkinaosuuttaan osin HK:n vaikeuksien takia.

Lihataloja rasittaa nyt rehukustannusten nousu. Tuottajat ovat saaneet lihan hintaan pieniä korotuksia, mutta tuotannon tulevaisuuden turvaavasta tasosta ollaan kaukana.

Vastuu tilanteesta on ennen muuta kaupalla, joka jatkaa hintavetoista kampanjointiaan, vaikka talous on huippusuhdanteessa ja kuluttajien ostovoima kasvaa. Myös teollisuuden pitää olla tiukkana hintaneuvotteluissa, eikä hukata mahdollisuutta hinnankorotuksiin keskinäisessä markkinaosuustaistelussa.

HK Scanin toimitusjohtaja Jari Latvanen oli syystäkin pettynyt kolmannen vuosineljänneksen lukuihin. Tavoitteena on nyt saada Rauman tehdas täyteen iskuun vuoden loppuun mennessä. Lisäksi yhtiössä ajetaan läpi tiukkaa säästökuuria.

Vaikka siipikarjatehdas saataisiin käymään täydellä teholla, se ei yksin nosta lihatalon tulosta terveelle tasolle.

Vaikeuksien takia HK Scan on menettänyt markkinaosuuksiaan siipikarjatuotteissa. Siipikarjan kulutuksen kasvu voi tuoda tilanteeseen helpotusta, mutta pikavoittoja ei ole luvassa. Lisäksi yhtiötä painaa sikateurastuksen ylikapasiteetti. Ongelma pahenee sitä mukaa, kun sianlihan tuotanto ja kulutus supistuvat.

Isojen lihatalojen omistajaosuuskunnissa mietitään nyt keinoja tilanteen parantamiseksi ja käydään läpi erilaisia yhteistyövaihtoehtoja. Asia ei ole uusi. Lihatalojen yhteistyöstä ja yhdistymisestä on puhuttu 1970-luvulta lähtien. Käytännössä ratkaisua ei ole kuitenkaan löytynyt. Osuusteurastamoiden yhteinen TLK-ryhmä kaatui 1990-luvun alussa alueelliseen kiistelyyn ja EU-jäsenyyden tuomiin muutoksiin. Sittemmin Kilpailu- ja kuluttajavirastoa on pidetty esteenä lihatalojen fuusiolle.

Lihaosuuskuntien yhtiöittämistä perusteltiin aikoinaan tarpeella kerätä pääomaa uusiin investointeihin. Nyt osa investoinneista on muuttunut ylikapasiteetiksi, joka vie tehoja ketjusta ja viime kädessä euroja tuottajan pussista.

Edessä on väistämättä alueellisesti kipeitä ratkaisuja. Teurastamojen lakkautuksilta tuskin vältytään. Omistajien tuskaa helpottaa, että ainakin osa laitoksista on arvokkailla tonteilla.

Tuottajien kannalta hyvä kysymys on, pitäisikö lihan hankinta ottaa takaisin osuuskuntien tehtäväksi ja toisaalta luopua ainakin osittain jalostavan teollisuuden omistuksista. Teoriassa lihan jalostaminen tuottajien omissa yrityksissä kasvattaa alkutuottajan saamaa arvonlisää. Jos jalostus on tehotonta ja tappiollista, kuten HK Scanin tapauksessa, se päinvastoin syö tuottajan katetta.

Kaupan aseman vahvistuminen ja omien merkkien alla myytävien tuotteiden osuuden kasvattaminen ajavat teollisuutta yhä ahtaammalle. Liha-alalla ei ole kyetty samalla tavalla tuottamaan uusia innovaatioita ja lisäarvotuotteita kuin meijeriteollisuudessa.

Euroopan maissa on malleja, jossa hankintaosuuskunnat kilpailuttavat lihan jalostuksen ulkopuolisilla yrityksillä ja markkinoivat valmiin tuotteen suoraan kaupalle. Se voisi olla yksi tie myös Suomessa.