"Vihreä" lisävelka repii hallitusta

Pääministeri Sanna Marin (sd.) esitti pari viikkoa sitten kysymyksen, pitäisikö budjettikehysmenettelyä uudistaa siten, että se todella mahdollistaisi ilmastonmuutoksen torjumisen vaatimat massiiviset investoinnit. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että julkisen sektorin niin sanotut "vihreät investoinnit" voitaisiin siirtää budjettikehyksen ulkopuolelle.

Vuonna 2003 käyttöön otettu budjettikehys tarkoittaa, että hallitus sopii hallituskauden alussa valtion menokaton, jonka avulla valtion menojen kasvu pidetään kurissa. Koronakriisin seurauksena budjettikehystä on jouduttu venyttämään reippaasti. Sama meno jatkuu ainakin vielä kaksi vuotta.

Myös EU:ssa keskustellaan siitä, ettei "vihreitä investointeja" jatkossa laskettaisi mukaan EU:n velkasääntöihin. Pohdinta on jatkoa komission taksonomiaesitykseen, jolla määriteltäisiin kohteet, joihin saisi lainaa edullisemmin. Esityksessä puututaan vahvasti myös suomalaiseen metsänhoitoon.

Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo kannattaa Marinin ajatusta. Hänen mielestään perustellut ilmasto- ja tutkimusinvestoinnit tulisi voida rahoittaa lisävelalla.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo tyrmää Ohisalon esityksen. MT:n kolumnissaan Orpo totesi, ettei ole hyvää ja huonoa velkaa, vaan velka on aina velkaa, joka rasittaa julkista taloutta. Luvut eivät hänen mukaansa anna armoa. Orpon mielestä on rohjettava sanoa, että ihan kaikkeen hyvään raha ei aina riitä. (MT 27.10.)

Ohisalo vastaa Orpolle tämän päivän lehdessä olevassa mielipidekirjoituksessaan (s.9.). Ohisalon mukaan kaikki velka ei ole samanarvoista. Hänen mielestään mahdolliset kehyksen ulkopuoliset investoinnit voidaan määritellä tarkasti kattamaan esimerkiksi vain vihreät investoinnit tai TKI-investoinnit.

Opposition arvostelun lisäksi ajatus "vihreästä velasta" jakaa hallitusta. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko suhtautuu ajatukseen kriittisesti. Hänen mielestään on hankala määritellä, mitkä olisivat vihreitä velkoja ja mitkä eivät.

Saarikko on myös sanonut, että Suomi tulee ajamaan EU:ssa paluuta velka- ja alijäämäsääntöihin. Vihreät ja vasemmistopuolueet ovat eri mieltä. Vasemmistoliiton puheenjohtajan, opetusministeri Li Anderssonin mielestä Saarikon vaatimus on täysin epärealistinen ja toteutuessaan todennäköisesti sysäisi Euroopan pitkäkestoiseen lamaan.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) pitää hankalana ajatusta, että investointeja tehtäisiin velaksi budjettikehyksen ulkopuolella. Hän muistuttaa, että julkisen velan hallitsematon kasvu altistaisi meidät lopulta muiden päätösten armoille. (MT 29.10.)

Lintilä heittää piikin hallituskumppanien suunta. Hänen mielestään moni näkee lisävelanoton oikotienä maanpäälliseen paratiisiin ja velat voi kuitata superkolikoilla.

"Vihreät lainat" ja suhtautuminen budjettisääntöihin repivät jälleen hallitusta. Kysymys on vakavasta erimielisyydestä, koska budjettipolitiikka on hallituksen keskeinen tehtävä. Hallituksen pitäisi päästä myös yksimielisyyteen kannasta komission taksonomiaesitykseen. Tästäkin on suuri erimielisyys, ja se on hallituksen jatkon kannalta vakava paikka.

EU:n velkasääntöjen muuttaminen ei ole helppoa, koska se vaatii jäsenmaiden yksimielisyyden. Muutosta kannattavat eniten maat, jotka eivät noudattaneet sääntöjä ennen koronaakaan.

Talouspolitiikan perusteiden muuttaminen ei poistaisi sitä tosiasiaa, ettei velaksi voi elää loputtomasti ja velasta pitää maksaa väristä riippumatta ainakin korko. Markkinataloudessa investointien tekeminen on pääsääntöisesti yritysten tehtävä. Valtiovallan pitää luoda sellaiset puitteet, että yritykset uskaltavat investoida.

Päättäjien on muistettava, että kaiken valtion nimiin otettavan velan maksumiehiä ovat tavalla tai toisella erityisesti tulevat sukupolvet.

Velan maksumiehiä ovat tavalla tai toisella erityisesti tulevat sukupolvet.