Puulle jalompaa arvoa

Suomea pidetään mieluusti korkean osaamisen maana. Vuosikymmenten kuluessa olemme silti joutuneet luopumaan monesta teollisuudenalasta.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta maasta ovat kadonneet esimerkiksi vaate- ja kenkäteollisuus. Viime vuosia on leimannut metsäteollisuuden ulosliputus.

Kansainvälisessä työnjaossa Suomi on hävinnyt useiden kuluttajatuotteiden osalta kilpailun edullisimmille maille. Matkapuhelimet olivat hetken aikaa poikkeus, mutta niissäkin pärjäsimme aikamme muita korkeammalla osaamisella.

Suomessa ei kannata tehdä halpaa, se osataan muualla paremmin. Suomalaistuotteen menestys perustuukin lähes aina huippulaatuun.

Huonekaluala on 2000-luvulla muuttunut vaneri- ja lastulevyjen sekä muovi- ja metalliosien palapeliksi, jonka kokoamisesta vastaa kuluttaja. Palapelin osissa kilpaillaan hinnalla, ja siksi ne tuotetaan usein muualla kuin Suomessa.

Huonekalujen valmistus on perinteistä puun jatkojalostusta. Valitettavasti Suomi on tälläkin alalla kunnostautunut lähinnä raaka-aineen viejänä. Suomalaisesta puusta osataan tehdä kalliita design-tuoleja esimerkiksi Italiassa.

Suomen hiipuneella huonekalualalla näkyy silti valonpilkahduksia. Suurista kalustetaloista Isku investoi 10 miljoonaa euroa Lahden tehtaisiinsa.

Uusitulla laitteistolla tähdätään laatuun, tilaustöihin ja tarvittaessa pieniinkin tuotantosarjoihin. Kotimainen työ ja kotimaisen puun korkea jalostus ovat kantavia arvoja. Yritys pitää näkymiään hyvinä.

Huonekaluja valmistetaan Suomessa edelleen noin tuhannessa toimipisteessä. Tuotannon arvo ylittää miljardi euroa, ja alalla on runsaat 9 000 työpaikkaa.

Alan vaikeuksista huolimatta olisi erikoista, ellei Suomessa uskottaisi omaan osaamiseen huonekalujen valmistuksessa. Jalostuksen tuottama arvonlisä ja työpaikat kannattaa pitää kotimaassa.