Tässä tilanteessa pelkkä raha ei auta

Koronakriisiä on vaikea suhteuttaa mihinkään aikaisempaan rauhanajan kriisiin Suomessa tai koko maailmassa. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) totesi hallituksen perjantaisessa tiedotustilaisuudessa, että meneillään on Suomen taloushistorian pahin vaihe.

Lintilä on todennäköisesti oikeassa, vaikka monet muistavat 1990-luvun laman.

Suomessa 1990-luvun pankkikriisi ja sitä seurannut lama olivat osin itse aiheutettuja, ja ne koskettivat vain Suomea. Vauhtia talouden alamäkeen antoi toki Neuvostoliiton kaatuminen ja sen myötä idänkaupan pysähtyminen.

Pääministeri Esko Ahon (kesk.) hallituksen aloittaessa 1991 Suomen talous oli jo vapaassa pudotuksessa. Hallitus pyrki valtiovarainministeri Iiro Viinasen (kok.) johdolla lieventämään laman vaikutuksia lainaamalla rahaa maailmalta.

Raha oli tiukassa, koska Suomen ei uskottu selviävän lamasta. Laman syvimpinä hetkinä oli tunneista kiinni, ettei hallitus ottanut valmiuslakia käyttöön. Japanista saatu lainalupaus laukaisi tilanteen.

Devalvaatio merkitsi valuuttalainoja ottaneille yrityksille ja yksityisille ihmisille lainamäärän reipasta kasvua sen lisäksi, että korot olivat erittäin kovat. Iso joukko yrityksiä ja yrittäjiä ajautui konkurssiin. Laman varjo on ulottunut näihin päiviin saakka.

Tilanne on nyt toinen kuin 1990-luvun lamassa. Koko maailma on samassa veneessä.

Nyt ei auta, vaikka saisimme omat asiamme kuntoon, koska Suomen talous on vahvasti viennistä riippuvainen. Tästä syystä on tärkeää, että myös vientimaiden talous on kunnossa.

Tilanne on erilainen myös rahan suhteen. Devalvaatiomahdollisuutta ei ole ja korot ovat alhaiset. Lisäksi lainaa on tarjolla lähes rajattomasti.

Vuoden 2008 finanssikriisiin jälkeen euroalue oli hajoamassa. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi lupasi vuonna 2012, että EKP käyttää valtioiden lainojen ostoon niin paljon rahaa kuin on tarvetta. Sen jälkeen EKP on jatkanut elvytystä ja lainannut esimerkiksi pankeille rahaa nollakorolla tarvittavan määrän. Valtiot saavat lainaa markkinoiltakin jopa miinuskorolla.

Myös muut keskuspankit ovat pitäneet viime vuodet rahahanat auki ja korkotason alhaisena.

Rahan syytäminen ei ole yksin riittänyt ratkaisemaan ongelmia. Vuosia jatkuneista voimakkaista elvytystoimista ja valtioiden velkaantumisesta huolimatta talous ei ole lähtenyt Euroopassa kunnolla nousuun.

Koronakriisin aikana keskuspankit ovat lisänneet elvytystä tuhansilla miljardeilla euroilla. Rahaa tarvitaan nyt pehmentämään kriisin vaikutuksia. Kriisin jälkeenkin rahaa tarvitaan, jotta talous saadaan raiteilleen.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen tämän kevään budjettikehysriihi tulee olemaan sisällöltään aivan erilainen kuin vielä pari kuukautta sitten ennakoitiin. Suunnitelmat julkisen talouden menokatosta pitää unohtaa ja keskittyä koronaepidemian aiheuttaman menojen rahoittamiseen, mitä se sitten maksaakin.

Kriisin hoitoon tarvitaan paljon rahaa, ja lainanoton lisääminen on täysin perusteltua. Hallitus on tehnyt päätöksiä, joilla pyritään auttamaan yrityksiä ja ihmisiä kriisin yli. Tämä on välttämätöntä samoin kuin, että rahaa riittää kansalaisten terveydestä huolehtimiseen.

Jos koronakriisistä selviäminen olisi pelkästään rahasta kiinni, ongelma olisi nykyoloissa suhteellisen helppo hoitaa. Edullista lainaa on saatavilla.

Rahan lisäksi nyt tarvitaan entistä enemmän yhteisöllisyyttä, kansallisen yhtenäisyyden lujittamista ja heikoimmassa asemassa olevista huolehtimista. Itsestä pitää muistaa pitää huolta, koska poikkeustilanne laittaa myös henkisen kestävyyden lujille.

Kriisi muokkaa yhteiskuntaa syvältä. Suomi ja suomalaiset nousevat tästäkin kriisistä, mutta edessä on kovaa työtä, veroja ja eduista tinkimistä. Kriisistä kyllä toivutaan, kunhan se tehdään oikeudenmukaisesti.

Kriisistä kyllä toivutaan, kunhan se tehdään oikeudenmukaisesti.