Suomi äänestää maan suunnasta

Sunnuntaina liput liehuvat saloissa vaalipäivän kunniaksi. Kansa käyttää valtaansa ja äänestää maalle uuden eduskunnan seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Jännitteitä vaaleissa on riittävästi. Väistyvän hallituksen vaikeudet sekä päättämättömyys työllisyyden ja talouden suurten ongelmien edessä ovat leimanneet kuluneen vaalikauden.

Ilmassa puhaltavat muutoksen tuulet. Samaan tapaan kuin perussuomalaisten jytky mursi politiikan voimasuhteet neljä vuotta sitten, näyttää vuorostaan keskusta rynnistävän vaaleissa kohti suurvoittoa.

Viimeisten kannatuskyselyiden perusteella keskustaan luottaa näissä vaaleissa noin joka neljäs äänestäjä.

Vaalien kakkossijaa kärkkyvät tasavahvoina hallituksen pääpuolueet kokoomus ja SDP sekä nykyeduskunnan suurin oppositiopuolue perussuomalaiset. Ne ovat kuitenkin jäämässä kannatukseltaan keskustasta jälkeen 5–6 prosenttiyksikköä.

Viime vaaleihin verrattuna suurin tappio uhkaa pääministeripuolue kokoomusta. Asemansa puolesta se maksaa hallituksen epäonnistumisista kovimman hinnan.

Kesken hallituskauden Brysseliin komissaariksi siirtynyt pääministeri Jyrki Katainen sinetöi kymmenvuotisen voittoputkensa nostamalla kokoomuksen puolueista suurimmaksi. Tappiot alkoivat, kun hallituksesta piti pakon edessä kyhätä kuuden puolueen aatteeton sekasikiö.

Hallituspuolueita ei yhdistänyt oikeastaan muu kuin kaupunkilainen maailmankuva. Se näkyi säästöjen raskaana painotuksena maaseutuun ja sen elinkeinoihin.

Toki vihreä ympäristöministeri rakensi innolla myös uusia rajoituksia elinkeinonharjoittajille. Elinkeinoista vastaavat kokoomusministerit joutuivat tätä sietämään hallitussovun nimissä.

Metsälakien perusteellista uudistamista poliittisesti vaikeissa oloissa voi pitää saavutuksena. Monissa muissa asioissa hallitus käveli tylysti maa- ja metsätalousministerinsä yli.

Jos jäivät maaseudun asiat hallitukselta vähälle hoidolle, yhtään parempaa ei voi sanoa koko kansantaloudenkaan hoidosta. Hallituksen johto sekä useimmat ministerit heittivätkin leikin sikseen kesken vaalikauden.

Kun keskustan voittoa pidetään ilmeisen selvänä, ovat erityisesti SDP ja kokoomus rakentaneet julkisuudessa vaalien "suurta kisaa" kakkospaikasta. Ne voivat tästä asetelmasta hyötyäkin.

Näyttää kuitenkin sille, että kansa äänestää nyt erityisesti muutosta nykymenolle. Maan suunnan on vaihduttava.

Muutosta kaivataan paitsi talouden hoitoon, myös siihen, että vastuulliset päättäjät näkisivät Suomen taas kokonaisena. Talouden suunta ei käänny, elleivät maaseutu ja sen yritykset ole mukana uutta kasvua rakentamassa.

Kansan vaatimukset muutokselle nostavat oppositiopuolueita, keskustaa ja perussuomalaisia. Kyselyjen perusteella ne ovat edelleen vahvimmat puolueet maaseutu-Suomessa.

Näyttää hyvin todennäköiseltä, että nämä maalaisliiton perilliset päätyvät vaalien jälkeen samaan hallitukseen. Yhtä varmaa on, että väistyvän kaupunkihallituksen puolueissa äänensävyt koko maan tasavertaisesta kohtelusta saavat uutta painoa.

Äänestäjän kannattaa huomata, että jakolinjoja suhteessa maaseutu- ja elinkeinopolitiikkaan löytyy ainakin jonkin verran kaikista puolueista. Tärkeintä on tunnistaa nämä jakolinjat eri ehdokkaiden välillä ja äänestää sunnuntaina sen mukaisesti.

Ratkaisevaksi nousee jälleen kerran se, kuinka ahkerasti maaseudun väki äänioikeuttaan käyttää.

Jos maaseudulle tärkeiden päätösten edistäminen äänestämällä ei kiinnosta, muut ottavat kyllä annetun vallan mielihyvin vastaan. Kiitosta on silti turha odottaa.

Vaalien jälkeen aloittavalla hallituksella ei ole kansalle edeltäjäänsä enempää jaettavaa. Päinvastoin.

Säästöpaineiden keskellä päättäjien on kuitenkin uskallettava panostaa tuotantoon ja työpaikkoihin sekä huolehdittava, että kaikki pidetään mukana.