Nato-prosessi oli poikkeuksellisen nopea – prosessi osoitti, että päättäjät pystyvät nousemaan päivänpoliittisten riitojen yläpuolelle

Kaikki Naton jäsemaat ovat ratifioineet omalta osaltaan Suomen Nato-jsenyyden. 

Vielä runsas vuosi sitten yleinen mielipide Suomessa oli vahvasti Nato-jäsenyyttä vastaan. Jos jäsenyyttä haettaisiin, siitä pitäisi järjestää kansanäänestys. Vuoden 2021 joulukuussa Venäjän presidentti Vladimir Putin vaati Natolta ja erityisesti Yhdysvalloilta takuita, ettei Nato laajene itään. Se tarkoitti käytännössä, että Venäjä katsoi muun muassa Suomen kuuluvan sen etupiiriin.

Viimeistään viime vuoden helmikuussa Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti nopeasti suomalaisten mielipiteet Nato-jäsenyydestä. Taloustutkimuksen toukokuussa Ylelle tekemässä kyselyssä 76 prosenttia vastanneista kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä. Jäsenyyshakemuksella oli myös eduskunnassa vahva tuki. Suomi haki yhtä aikaa Ruotsin kanssa Naton jäsenyyttä 17. toukokuuta. Tuki jäsenyydelle oli niin vahva, ettei kansanäänestystä liittymisestä järjestetty.

Jäsenyyshakemuksen ratifiointi eteni nopeasti lukuun ottamatta Unkaria ja Turkkia. Ne ratifioivat Suomen jäsenyyden viime viikolla, mutta Ruotsin jäsenyys on edelleen auki. Se ei ollut suuri yllätys, vaan siihen varauduttiin.

Presidentti Sauli Niinistö totesi eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä keskiviikkona, että työnsä lopettava eduskunta jää historiaan Nato-jäsenyyden hakemisesta ja sen hyväksymisestä. Hänen mukaansa näyttää viimeistenkin ratifiointien osalta siltä, että uusi eduskunta aloittaa työnsä Naton jäsenmaassa. Samalla Niinistö kehotti pitämään mielessä, ettei Nato-jäsenyys tee Suomesta itseään isompaa. Jäsenyys tuo hänen mukaansa tuntuvaa turvaa, mutta kaikenkattava se ei ole.

Huolimatta siitä, että Turkki ja Unkari pitkittivät ratifiointia omista sisäpoliittisista syistään, Suomen historiallinen Nato-prosessi eteni kokonaisuudessaan poikkeuksellisen nopeasti. Suomen jäsenyys saattaa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) mukaan nopeimmillaan toteutua tänään Naton ulkoministerikokouksen yhteydessä tai viimeistään Naton huippukokouksessa heinäkuussa.

Prosessi osoitti myös, että päättäjät pystyivät nousemaan päivänpoliittisten riitojen yläpuolelle.