Ristivetoa integraatiosta

Talouskriisi pakotti EU-maiden johtajat sopimaan yhteisen talouspolitiikan syventämisestä. Suomi jätti sopimukseen varauman päätösten yksimielisyydestä – käytännössä siitä, että yksikin maa voisi halutessaan estää päätösten synnyn Euroopan pysyvässä vakausrahastossa.

Yhteinen talouspolitiikka veisi EU:n aimo askelen kohti liittovaltiota. Kansallista päätösvaltaa siirrettäisiin edelleen EU:n komissiolle ja parlamentille.

Perussuomalaisten ja keskustan oppositio tuomitsee integraation syventämisen. Hallituksen pääpuolueista kokoomus ajaa Suomea tiukasti euromaiden yhteisrintamaan, mutta SDP tuntuu vetävän eri suuntaan.

SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen pitää selvänä, ettei Suomi ole mukana, jos päätösten yksimielisyysvaatimuksesta luovutaan. Kokoomus ja pääministeri Jyrki Katainen ovat periaatteessa samaa mieltä, mutta eivät pidä Suomen irtaantumista vaihtoehtona.

Hallituksessa käy voimakas ristiveto. Ratkaisuihin on aikaa korkeintaan kuukausia, mutta käsillä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Mikä on Suomenkin rahoittaman väliaikaisen vakausrahaston suhde tulevaan pysyvään vakausmekanismiin EVM:ään? Jos Suomen vastuut siirtyvät sinne, voimmeko vetäytyä sivuun ja jättää päätökset muiden huoleksi?

Entä mitkä ovat lopulta Suomen kokonaisvastuut euron pelastusoperaatioissa, kun myös keskuspankkien ostokset kriisimaiden lainamarkkinoilla huomioidaan? Ja ennen kaikkea: Onko Suomen paikka jatkossa EU:ssa ja eurossa?

Tällä hetkellä hallituksenkin vastaus kysymyksiin on epäselvä. Jahkaamista eivät muut EU-maat loputtomasti katsele, eikä se ole myöskään Suomelle eduksi.

Hallituksella on vielä suuri työ muodostaa Suomen linja ja vastata avoimiin kysymyksiin. Lopputulos pitäisi vielä kaupata paitsi hallituspuolueille ja muille jäsenmaille, myös Suomen kansalle.