Säkki päässä vaaliuurnille

Kunnallisvaalit joudutaan käymään hämmästyttävässä tilanteessa. Kansalaiset eivät vaaliuurnille mennessään tiedä edes sitä, onko oma kotikunta hengissä koko seuraavan vaalikauden ajan.

Hallitus sotkeutui sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen, joka puolestaan on edellytys uudelle kuntarakennelaille. Riita leimahti täyteen roihuun kokoomuksen ja SDP:n välille, eikä hallitus yöistumisista huolimatta onnistunut sorvaamaan minkäänlaista esitystä.

Pääministeri Jyrki Kataisen vakuuttelut eduskunnassa, että hallituksen sisällä ei oikeastaan ole suuria erimielisyyksiä, tuntuivat jopa koomisilta. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen oikaisikin pääministeriä napauttamalla, että riita on oikeasti voimassa ja pysyy.

Urpilainen olisi voinut tietysti todeta myös, että riita tietenkin sovitaan heti vaalien jälkeen. Kysymyksessähän on tavanomainen SDP:n vaaliteatterinäytös, joka kuitenkin yllätti päähallituspuolue kokoomuksen.

SDP on ottanut tavakseen nostaa hallituksessa esiin kysymyksiä, jotka ovat hankalia pääministeripuolueelle. Näitä ovat olleet esimerkiksi esitykset rahoitusmarkkinaverosta ja vanhuspalvelulaista. Sote-uudistuksen jarrumieheksi heittäytyminen on osa tätä kahden raiteen taktiikkaa.

Kun SDP polki jarrut pohjaan, kokoomus joutui jälleen piinalliseen rakoon. Lisätäkseen kokoomuksen piinaa SDP ryhtyi huutamaan apuun ja erotuomariksi pääministeri Kataista. Pääministeripuolueen asema ei aina ole kadehdittava.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori syytti televisiossa SDP:tä jopa sumutuksesta ja savuverhon heittämisestä. Oppositio saattaakin olla Vapaavuorelle suorastaan kateellinen, se tuskin pystyi ryöpyttämään hallitusta eduskunnassa yhtään sen pahemmin.

Välikysymyskeskustelu tarjosi oppositiossa olevalle keskustalle otollisen tilaisuuden esitellä omaa kotikunta-maakunta -malliaan. Se on toistaiseksi ainoa konkreettinen esitys, mikä on tehty, kun hallitus tarjosi pelkkää eioota.

Keskusta vetoaa siihen, että monet asiantuntijat ovat olleet samantyyppisen ratkaisun takana kuin mitä keskusta ajaa. Aluemalli tunnetaan myös maailmalla. Ruotsissa maakuntahallinto on toiminut jo vuodesta 1862.

Politiikassa kuitenkin hallitus hyvin harvoin voi hyväksyä mitään opposition esityksiä tai edes osia niistä. Näin tulee käymään nytkin. Hallitus ei ryhdy jakelemaan mitään irtopisteitä keskustalle.

On syytä olettaa, että sote-uudistuksen ympärille rakennettu poliittinen teatteri hiljenee vaalien jälkeen, jolloin SDP ja kokoomus sopivat asian keskenään vähin äänin. Alkavatko tämän jälkeen kuntien pakkoliitosmarkkinat, jää nähtäväksi.

SDP on sanoutunut irti pakkoliitoksista, mutta mieli voi vielä muuttua. Hyväksyihän SDP esimerkiksi alv:n korotuksen, vaikka korotuksen vastustaminen oli sen keskeisimpiä vaaliteemoja eduskuntavaaleissa.

Poliittisesta teatterista ja hallituksen kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä kärsii ennen muuta suomalainen äänestäjä. Vaaleihin mennään säkki päässä, kun tietoa tulevan kuntapolitiikan suunnasta – tai edes kuntien lukumäärästä – ei ole.

Tuskin on koskaan ennen käynyt niin, että koko hallitus menee vaaleihin tärkeässä poliittisessa asiassa täysin sammutetuin lyhdyin. Nyt sitten nähdään tämäkin vaihtoehto.

Äänestäjän kuluttajansuoja alkaa olla oikeasti vaarassa.