Turha huutokauppa ilmastopolitiikasta

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) sanoi Ylen haastattelussa, että Suomella on mahdollisuus olla hiilineutraali yhteiskunta jo vuonna 2045 (Yle 19.2.). Tähän saakka tavoitteena on ollut, että hiilineutraalisuus saavutettaisiin aikaisintaan 2050. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan maailman päästöjen ja päästöjä sitovien hiilinielujen pitäisi olla tasapainossa vuosisadan jälkipuoliskolla.

Hallitus pyrkii hiilineutraalisuuteen viime vuonna julkistamansa energia- ja ilmastostrategian avulla. Se perustuu vahvasti biotalouteen eli käytännössä pääasiassa puun käyttöön. Puuta käytetään yhä enemmän muun muassa lämmön ja sähkön tuotantoon, liikennepolttoaineiden valmistukseen ja rakentamiseen.

Strategian kokonaistavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus 50 prosenttiin ja omavaraisuus 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena on puolittaa tuontiöljyn käyttö ja luopua hiilen käytöstä kokonaan. Liikennepolttoaineissa uusiutuvan osuuden pitäisi nousta 60 prosenttiin. Sähkö- ja biokaasuautojen määrän pitäisi olla 300 000 vuoteen 2030 mennessä.

Tavoite edellyttää muun muassa metsien vuosittaisten hakkuiden lisäämistä noin 80 miljoonaan kuutiometriin. Hakkuiden lisääminen on asia, joka hiertää muun muassa vihreiden kengässä.

Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön mukaan Suomi voisi olla hiilineutraali yhteiskunta jo vuonna 2035. Nykyisellä politiikalla tähän ei Niinistön mielestä päästä, koska hallituksen keinot ovat ilmastopolitiikassa yksipuolisia.

Päästövähennyksiä ei voi vihreiden mielestään laskea pelkästään hakkuiden varaan, koska jättihakkuut voivat vaarantaa luonnon monimuotoisuuden, heikentää arvokkaiden metsien luonnontilaa, tuhota luontomatkailua ja virkistyskäyttöä. Lisäksi hakkuut heikentävät hiilinieluja.

Lisähakkuiden arvostelusta huolimatta Niinistö vauhdittaisi uusiutuvan energian käyttöönottoa. Hänen mielestä tavoitteeseen päästäisiin vauhdittamalla uusiutuvan energian käyttöönottoa kaksi kertaa nopeammin kuin mihin hallitus on tähän mennessä sitoutunut. Hakkuiden sijaan pitäisi vauhdittaa aurinkoenergian, tuulen ja sähköautoilun käyttöönottoa.

Poliitikkojen keskinäinen huutokauppa siitä, koska Suomi on mahdollisesti hiilineutraali, on turhaa. Puheiden sijaan tarvitaan tekoja. Helsingissä, missä vihreät on toiseksi suurin puolue, ei ole tuulivoimaloita, mutta kivihiili palaa voimaloissa.

Hallituksen puuhun perustuva biotalousstrategia sen sijaan näyttää tuottavan tulosta, koska puuhun perustuvia biotalousinvestointeja tehdään parhaillaan ja uusia on suunnitteilla.

Keskinäisen kiistelyn sijaan tarvitaan yhteinen näkemys, miten Suomen etuja ajetaan EU:ssa. Vaarana on, että päätöksiä tehdään poliittisin eikä luonnontieteellisin perustein. Tämä nähtiin esimerkiksi komission taakanjakoesityksen yhteydessä.

Komission marraskuussa julkistamassa energiapaketissa todettiin, etteivät kestävyyskriteerit rajoita puun energiakäyttöä Suomessa. Kyseessä on kuitenkin vasta komission esitys, jota seuraavaksi käsitellään Euroopan parlamentissa ja jäsenmaissa. Myös EU-sopimus maankäyttösektorista (lulucf) on vielä avoin. Lopputulos voi huonoimmillaan olla, että Suomen metsät ovat hiilinielun sijaan päästölähde.

Suomen on kyettävä vakuuttamaan muut EU-maat siitä, että metsät ovat ilmastopolitiikassa osa ratkaisua eikä ongelmaa. Jos emme tässä onnistu, ainakin laskennallinen hiilineutraalisuus jää haaveeksi.

Joka tapauksessa Suomella on hyvät mahdollisuudet nousta biotalouden mallimaaksi. Meillä on raaka-ainetta riittävästi ja osaamista sen hyödyntämiseen.

Hiilineutraalisuuteen pyrkiminen on hyvä tavoite, jonka tavoitteleminen lisää muun muassa huoltovarmuutta, parantaa kansantaloutta ja työllisyyttä.